Barcelona Ironman 7.10.2018 Kisaraportti

Barcelona Ironman

Hieman myöhässä tämän kisarapsan kirjoitus, lapsi arki pitänyt sen verran kiireisenä ettei ole löytynyt rauhaa kirjoitella blogia. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Niinhän sitä sanotaan että pääkisaa varten kaikki varusteet ja ajoasento pyörässä täytyy olla haettu kohdilleen jo edellisen talven aikana. Noh, mulla harvoin on mennyt toiminta tuohon ajatukseen. Tälläkin kertaa pyörään saapuivat uudet kiekot vain kolme viikkoa ennen kisaa ja kaksi viikkoa ennen reissuun lähtöä niillä taisin ehtiä käydä ajamassa peräti kertaalleen.

Uudet kisakiekot

Koko kesän ajan on tuntunut että satulan asento pyörässä on ollut todella huono. Jo tunnin ajon jälkeen takamus on niin kipeä ettei pysty olemaan aloillaa. Niinpä nyt pari viikkoa ennen reissuun lähtöä tein todella radikaalisia muutoksia ajoasentoon. Satulan siirsin niin taakse kuin se vaan oli fyysisesti mahdollista ja samalla säädin myös lepuuttajia lähemmäksi toisiaan siten että kädet lepäsivät niiden välissä olevaan juomapulloon.

Toisin kuin kuvassa juomapulloa on laskettu alemmas muuten aikalailla kisamoodi on pyörässä.

Kesäkuun alussa sain myös wattipolkimet pyörään ja niiden käyttöä on tullut opeteltua koko kesä mutta vasta nyt tuli tehtyä FTP-testi tai hieman uudempi versio siitä nimittäin 4DP-testi. Nyt tietää sitten millä teholla pitäisi polkea 180km että vielä selviää juoksusta kunnialla.

Myös kypärän valinta askarrutti kovasti, ottaisinko Smithin vai Giron, lyhyt häntäisen kypärän vai pitkä häntäisen kypärän. Molemmissa kun on omat puolensa.

Loppujen lopuksi päädyin sitten lyhyt häntäiseen Smithiin koska oli mukavamman tuntuinen päässä ja vei vähemmän tilaan matkatavaroissa.

Seurakaverilta sain lainaan pyöränkuljetuslaatikon ja lisäsin siihen muutaman oman tarran jotta varmasti tunnistan sen lentokentällä. Edellisenä päivänä ennen reissuun lähtöä kaikki oli sitten lopulta pakattuna ja valmiina lähtöön.

Tiistai 2.10.

Lähdettiin sitten koko perheen voimilla matkaan, koska lento lähti niin aikaisin aamusta niin päätimme ajella etukäteen Helsinkiin ja yöpyä siellä niin saisi vähän pidempään nukkua vaikka silti herätys oli yöllä.

Keskiviikko 3.10. 

Lento lähti klo 6.10 Frankfurtiin jossa muutaman tunnin odotus ja sieltä sitten toinen lento jolla pääsimme Barcelonaan ja siitä siten siirryttiin taksilla Calellaan.

Hotelliin saavuttua kaikkien tavaroiden kanssa alkoi tietenkin varusteiden purku laukuista ja pyörän kasaaminen. Tovi siinä vierähti mutta läjään sen silti sain.

Sen jälkeen olikin aika tutustua hotelliin ja lähiympäristöön sekä etsiä jokin ruokapaikka sillä nälkä olikin jo hirmuinen.

Torstai 4.10. 

Päivä alkoi uintitreenillä välimeressä, olin viestitellyt tuttejen triathlonistien kanssa ja sovin meneväni samaan aikaan uimaan.

Mutta ei me siellä rannalla ainoita oltu märkäpukua kiskomassa päälle. Kymmeniä muitakin oli ilmaantunut kiskomaan neopreeniä päälle. Uinti tuntui melko rankalta kun aallokkoa oli melkoisen mukavasti mutta hyvä oli käydä testaamassa millaista on uida meressä märkäpuvulla.

Myöhemmin päivällä oli sitten vuorossa pyörä lenkki jossa pääsin testaamaan toistakertaa uusia vanteita.

Hyvin kyllä tuntui kulkevan pyörä ja myös toimivan moitteetta. Jopa ajoasento oli oikein miellyttävä eikä siis viimehetken radikaalit ajoasennon muutokset tuntuneet ainakaan huonoilta vaan todella hyviltä. Pyörän uudelleen kasauksessa tosin lepuuttajat olivat jääneet hieman liian alas ja niitä joutui lenkin jälkeen säätämään ylöspäin.

Iltapäivällä sitten päästiin jo Ironman tunnelmiin sillä Ironman Village ja rekisteröityminen avautuivat ja siellä piti olla heti paikalla.

Ironman Villagessa, kisaan rekisteröitymisessa sekä Ironman kaupassa kaikissa oli kyllä todellinen tungos kun tultiin heti alkuun paikalle, jos olisi odotellut illemmalle niin olisi säästynyt paljolta mutta kaikki kuuluu tähän touhuun ja hyvä pöhinän siitä saa kun kaikki on ihan fiiliksissä. :)

Seuraavaksi oli sitten vuorossa kisainfo ja yhteen lämpöiseen telttaan ahtautui aikas monta triathlonistia. 

Noin tunti taisi vierähtää kuunnellessa ohjeistusta ja sääntöjä kisasta ja hyvä ne on kyllä käydä kuuntelemassa.

Infon jälkeen lähdettiin kävelyllä pitkin kaupunkia ja löydettiin karkkikauppa josta oli ollut instagramissa jo muutama kuva.

Perjantai 5.10.

Aamu uinnille jälleen kerran ja sen päälle vielä hieman juoksua. Nyt on sitten kaikkia lajeja testattu ja tuntuu pelittävän hyvin joten sitä alkaa olla valmis sunnuntain koitokseen. Tämän jälkeen kisakamat vaan kasaan ja henkistä valmistautumista.

Valmiina retkeilyyn

Lauantai 6.10.

Lauantain suunnitelma oli sitten tavaroiden vienti vaihto alueella ja siellä paikkoihin tutustuminen jotta kilpailun aikana ei tarvitse miettiä mihin sitä pitäisi mennä.

Pyörä löysi oman paikkansa

Pari muutakin pyörää

Täältä sitten oikea paikka pyöräily- sekä juoksuvarusteille

Sunnutaina sitä käveltäisiin tätä kujaa pitkin kohti uinnin lähtöä

Nyt siis oli kaikki tavarat paikollaan ja enää ei voi muuta kuin odottaa tulevaa aamua jolloin kisa alkaa.

Sunnuntai 7.10. kisapäivä

Tähän sitä on sitten tultu kello pärähtää soimaan aamuyöstä kipittelen kamoineni vessaa pukemaan jotta en herätä perheen pienimpää. Kisa-asu alle ja kaikki lämmin päälle mitä löytyy, kannettavaksi ei sitten jää kuin uintivarusteet.
Siitä sitten hipsin aamupalalle syön sen verran kuin uskalla se ei tällä kertaa ollut paljoa mutta nälkä lähti kuitenkin.
Ulkona oli viileää, onneksi olin ostanut Ironman shopista hupparin sillä sille todellakin oli käyttöä. Kävellessäni kohti vaihtopaikkaa mielessä pyöri jos jonkinmoista jännitys oli selvästi tavoittanut myös minut vaikka yleensä en pahemmin jännitä kisoja sillä onhan näitä triathlon startteja takana jo kolmisenkymmentä. Vaihtopaikalle saavuttuani etsin pyörän johon vielä viimeiset tarkistukset oikeat rengaspaineet, päivän eväät mukaan pyörään sekä juoksuvaihto kassiin juoksun eväät. Sitten pitäisi kaiken olla valmista. Enää vai odotella että aika kuluu jonka jälkeen vaihtaa siviilivarusteet urheiluvarusteisiin.

Aamu tosiaan oli viileä hieman tuulinen ja sateen uhkakin oli yllä olipa ennusteet luvanneen myös ukkosta aamuksi. Ja kyllähän se kovan sadekuuron nakkasikin päälle siinä kun vielä varusteita tarkastelin, onneksi se ei kauaa satanut. Sitten koitti aika jolloin oli laitettava märkäpuku päälle ja lähdettävä kokeilemaan millaista se merivesi olisi tälle aamulla. En käynyt varmaan kun 100 metriä pulikoimassa ja sitten takaisin rantaan odottelemaan. Oli nimittäin melkoiset aallot.
Sitten täytyi valua jo kohti lähtökarsinaa matkalla yritin kurkkia josko vaimoa ja poitsua näkysi jossai mutta en nähnyt heitä missään. Tuntui hirveältä lähteä kisaan ilman heippaa ja kannustusta.

Kalsea aamunkoi kun kisa on juuri käynnistynyt

Lopulta startti kajahtaa ja pro miehet jonka jälkeen pro naiset lähtevät liikkeelle, seuraavaksi vuorossa taisivat olla AWA urheilija  joiden perässä alkavat vasta ikäryhmät tehdä lähtöä. Onneksi matkalla startti paikalla näin yleisössä jonkun tutun naaman nimittäin Hagqistin Antin jolle moikkasin ja taisin saada jonkinlaiset kannustukset, huh sentään yhdet tsempit sain se kohensi mieltä kummasti. Siitä kun ekat lähtivät liikkeelle taisi kulua noin puoli tuntia että itse olin vedessä.

Uinti

Lopultakin oma kisa oli startannut, ei muuta kuin kohti aaltoja ja hui millaisia aaltoja. Rantaan löi miehen korkuiset aallot mutta sopivaan väliin kun tuuppasi niin uimaan pääsi sen kummempia vaikeuksia. Toisenlaiset vaikeudet tosin alkoivat heti, uimalasien sisään nimittäin vuosi vettä, pari kertaa ne nopeasti tyhjensin mutta aina sinne tuli lisää. Sitten päätin pysähtyä ja korjata laseja kunnolla, huomasin että uimalakin reuna oli ollut lasien tiivisteen alla ja se oli päästänyt veden sisään. Nyt homma pelitti ja sain uida ilman sitä murhetta.
Aluksi uintiin noin 400 metriä ulapalle jonka jälkeen käännyttiin rannan myötäisesti. Siinä sitten uitiin hurjassa aallokossa poijulta poijulle. Onneksi niitä oli riittävän tiheästi sille ei juuri nähnyt pidemmälle kuin yhden poijun kerrallaan.
Ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen, Garminin mukaan käännöstä noin 1600 metriä tuli lopultakin kääntöpiste jossa uintiin ensin lähemmäksi rantaa noin 200 metriä jonka jälkeen käännyttiin takaisin siihen suuntaan mistä tultiin. Uinti tuntui kulkevan todella hyvin eivätkä isot aallotkaan haitanneet menoa kunhan vain keskittyi uimiseen. Välillä kun piti tarkistaa suuntaa ja etäisyyttä tarkemmin niin silloin kyllä huomasi miten valtavia ne aallot olivat. Samoin huomasi sen että ympärillä ui todella paljon porukkaa, sitä kun ei huomaa uidessa vaan tuntee olevansa ihan yksin tai parin muun kanssa siellä meressä.
Vieläkin pidemmältä tuntuneen paluu matkan jälkeen, noin 1500 metriä, tuli vielä yksi käännös joka toisi lopultakin rantaan. Muistan kuinka ajattelin että eikö tämä uinti koskaan lopu ja että mä tahdon jo pois täältä merestä keinumasta, kuinka sitä huokaisi helpotuksesta viimeisen käännöksen kohdalla.
Rantautuminen olikin sitten haastavampaa kuin uintiin lähtö sillä aallot löivät päälle jonka jälkeen ne yrittivät vetää takaisin mereen mutta onnistuin kuintenkin pääsemään rantaan ja siitä siirtymään kohti vaihtotelttaa.

Uintiajaksi tuli 1:18:39 joka on huima parannus edelliseen kertaan, sen ollessa 1:35:56

Tällainen oli reitti mikä tuli uintua

Vaihto T1

Vaihtoon kului kaikkiaan 5:25 minuuttia sen aikana ehti siis riisua uintivarusteet ja laittaa ne kassiin pyöräkamojen tilalle ja pukea pyöräkamat, kisa-asun selkätaskuihin laitoin kolme proteiinipatukkaa matka evääksi. Sitten vaan nopeasti pyörälle joka piti vielä taluttaa pois vaihtoalueelta pyöräilyn aloittamispisteelle.

Pyöräily

Pyöräilyn ekat kolme kilometriä olivat teknisesti haastavia ja tällä pätkällä oli ohittaminen kielletty ja samoin aerotangoilta ajaminen. Sitä kun edettiin mutkikkaista kaupunkireittiä ja matkalla oli hidastetöyssyjä ja ties mitä monttuja. Tällä alku pätkällä oli myös todella paljon rengasrikkoja, yhdella kisaajalla pamahti eturengas ihan minun edessä, kyllä meinaan säikäytti. Onneksi ei ollut oma rengas.

Lopulta kun päästiin pois kaupungista ja maantielle niin saattoi rentoutua ja keskittyä ajamaan omilla suunnitelluilla tehoilla. Olin laskeskellut omasta 230w ftp lukemasta että pystyisin pitämään sellaista 70% eli noin 160w keskitehoa yllä koko 180km ajan. Lopputulos oli sitten keskitehot 153w ja normalized power 163w eli aika nappiin oli osunut.

Vaikka rannassa oli ollut tuulista ja uiminen aallokossa haastavaa niin pyöräilyssä tuulesta ei oikeastaan ollut tietoakaan vaikka ajettiinkin rannan tuntumassa lähes kokoajan. Barcelonan pyöräily reitti on kyllä todella tasainen onhan siellä niitä pieniä kumpuja mutta niitä ei lasketa. Ainoastaan kaksi isompaa nousua löytyi koko matkalta mutta molemmat ovat kuitenkin niin loivasti kohoavia että niitä voisi sanoa valetasaiseksi. Ainut mistä tietää että ollaan nousussa on wateista ja vauhdista, eli watit on korkealla mutta siltikään ei kulje mihinkään.



Kuvassa on pyöräilyreitti,  tämä ajettiin kahteen kertaan. Nuo kaksi pistoa pois rannan tuntumasta ovat ne nousut. Ekassa oli noin 3km nousua ja toisessa noin 7km, verrattuna koko 180km pyöräilyyn niin todella lyhyen nousut.

Pyöräilyreitin korkeusprofiili

Olin laittanut pyöränsatulatelineeseen kaksi juomapulloa sekä aerotankojen väliin yhden pullon. Toisessa pullossa satulatelineessa oli vettä ja toisessa tiukka siirappiurheilujuomaseos, tästä seoksesta otin aina uuden panoksen etujuomapulloon kun se tyhjeni. Olin piirtänyt viivoja pulloon jotta tiedän ottaa siitä oikean määrän tiukkaa sekoitusta, sitten vain lisäsin vettä pullon täyteen ja uusi urheilujuoma sekoitus oli valmis. Vettä sitten otin aina huoltopisteiltä lisää ja nakkasin tyhjän pullon samalla pois.

Heti ohjaustangon taakse olin kiinnittänyt pienen laukun johon olin kätkenyt hieman herkkuja, geelikarkkeja sekä muutaman oikean karkin. Oikeilla karkeilla ei niinkään ollut merkitystä suoritukseen mutta niillä oli hirmuinen vaikutus henkiseen kestävyyteen. Sitten mukana oli kisa-asun taskuissa proteiinipatukat näiden syönnin jaoin tasaisin väliajoin pyöräilyn ajalle, lähinnä ne olivat mukava viemässä nälän pois kun sai vähän kiinteämpää ravintoa matkalla.

Koska pyöräilyreitti oli niin tasainen ja tuuleton niin vauhti pysyi oikein mukavana koko pyöräilyn ajan.

Tässä muutama kuva pyöräilystä, kaikki kuvat taitaa olla huoltoalueiden lähettyviltä ja kääntöpaikoista kun ei pahemmin aeroasentoa ole näkyvissä.

Pyöräily oli kyllä ehdottomasti parasta tekemistä tässä kisassa. Pyörä kulki kaikkiaan todella hyvin, pahimmilta ruuhkilta vältyin vaikka lähes 3500 kisaajaa oli reitillä yhtäaikaa. Tuomarit olivat kyllä aktiivisia, parikin kertaa kuulin pillin vihellystä ja näin kuinka moottoripyörätuomari jututti jotakin kisaajaa joka oli peesaillut. Itse onneksi vältyin rangaistuksilta.

Hiukan jännitti lähteä ekaan kisaan noilla uusilla vanteilla kun niillä ei ollut kilometrejä alla kuin muutama kymmenen ennen kisaa, mutta hyvin meni.

Kunto ei ollut mikään paras mahdollinen tähän kisaan joten täytyi yrittää opiskella jotain pyöräilyn aerodynaamiikasta ja siksi levykiekko ja trispoke. Vaihdoin tosiaan myös quickreleset avaimella avattavaan sekä laitoin pyöräkenkien päälle nuo Shimanon kenkäsuojat. Testailin niitä kotona että kuinka nopeasti ne saa jalkaan tulin siihen tulokseen että riittävän nopeasti.

Hieman se ripsautteli vettä matkalla mutta ei mitenkään harmittavan paljon.

Pyörä tosiaan kulki hyvän kelin ja viritysten ansiosta omiin tavoitteisiin nähden niin hyvin että pystyin jopa vähän hellittämään ja säästelemään juoksuun voimia. Ja vaihtoon tullessa kokonais aika näytti rapian päälle 7 tuntia joten oltiin todella hyvässä vauhdissa ja 11 tunnin alitus tuntui todella mahdolliselta. Pyöräilyyn kului kaikkiaan aikaa 5h 40min 22sek.

Vaihto T2

Toiseen vaihtoon tultiin iloisin mielin ja pyörä vietiin paikoilleen jonka jälkeen omalla varustepussille. Juoksukamat päälle ja pyöräilykamat pussiin sitten menoksi. Aikaa tähän kului 3min 20sek.

Juoksu

Juoksuun lähtiessä mieli ala oli todella korkealla kun aikaa oli tähän mennessä kulunut 7h 7min 47sek. 11 tunnin alittamiseen olisi siis juostava alle 3h 53 13sek mikä olisi noin 5:30min/km tahti juoksussa mikä pitäisi olla täysin mahdollista. Jos kaikki menisi hyvin.

Tässä näkyy juoksureitti, se kulki rannan läheisyydessä ja oli käytännössä täysin tasainen. kahden  alikulun kautta mentiin niin siinä oli ainoat laskut ja nousut.

Juoksussa ekaa kertaa näin Tiinan ja Eliaksen kannustamassa, pyöräilyn aikana olin ainoastaan kuullut. Nyt kun oli mahdollisuus niin piti pysähtyä antamaan pusu vaimolle ja sitten jatkaa kisaa.

Juoksu kyllä kulki jopa alle tuon 5:30 tahdin ekat 17km ja senkin jälkeen silloin kuin juoksun vauhti pysyi vielä 21km kohdille hyvänä mutta sitten vatsa vaivat haittasivat jo niin paljon menoa että vauhtikin hidastui.

Vatsa tosiaan alkoi reistailla ja wc kutsui jo ekan 3km kohdilla mutta tässä vielä ajattelin että nyt jos saan vatsan kuntoon heti alussa niin sitten se ei haittaa enää loppu matkasta. Mutta näin ei käynyt vaan wc pysähdyksiä tuli yhteensä päälle kymmenen ja pisin niistä yli 10 minuuttia. Vatsa kramppaili todella voimakkaasti. Huoltopisteillä yritin katsella suolaa mutta niistä löytyi vain kuivia suolakeksejä. Mutta eipä sitä tehnyt mitään mielikään kun krampit olivat niin kovia. Vaikka olisi pitänytkin tankata nestettä reilusti ja syödä niitä keksejä.

Matka kuitenkin eteni vessasta vessaan jos näin voidaan sanoa ja vauhdin hiljentyessä laskivat myös sykkeet. 25km jälkeen ei enää päälle 140 sykkeitä näkynyt ja 30km jälkeen sykkeet on pysyneet alle 120bpm. Siellä olikin jo paljon taukoja ja kävelyä, viimeisellä kääntöpaikalla jouduin ottamaan jo avaruuspeitteen päälleni kun alkoi tulla kylmä. Peitteen kanssa kuljin sitten muutaman kilometrin kunnes arvelin että nyt olo on parantunut sen verran että pystyn hölkkäilemään maaliin asti.

Alku matkasta hymy on vielä herkässä kun juoksu kulkee hyvin ja oma ennätys on haarukassa.

Katse alkaa vakavoitumaan kun matka etenee ja vaikeudet kasvavat.

Geeliä kaivetaan takataskusta

Voi sitä helpotuksen tunnetta kun lopultakin pääsi tallustamaan maalisuoraa pitkin.

Vesa, You Are An Ironman!

Juoksun loppuaika painui lopulta 6h 3min 54sek ja kokokisan aika oli 13h 11min 36sek. Ei ihan sitä mitä lähdin hakemaan mutta menihän siitä kisasta 2/3 lajista huippu hyvin ja kolmaskin laji meni puoleen väliin asti hyvin. Nyt täytyy sitten vaan tehdä hieman töitä jotta saadaan tuo massu toimimaan luotettavasti loppuunasti myös pitkillä matkoilla.