Finntriathlon Joroinen puolimatka

Kiskon perusmatkan jälkeen oli kolme viikkoa aikaa valmistautua Joroisten puolimatkankisaan. Pari viikkoa oli ensin ihan normaalia treeniä ja viimeinen viikko ennen kisaa oli sitten kevyempää kisaan valmistavaa treeniä.

Ennen Joroisten kisaa ehdimme Tiinan kanssa saamaan lähetyksen joka sisälsi hieman urheiluravinteita. :) Tuosta sitten riittääkin hetkeksi aikaa.

High5 ravinteita

Kevyttä pyöräilyä ennen rankkaa kisaa

Joroisille lähdimme jo perjantaina jottei tarvitsisi niin panikoida kisa aamuna kamojen viemisiä ja kisaan ilmoittautumista yms. Moni muukin oli päättänyt tulla paikalle jo perjantaina ja kisakeskuksessa olikin hieman ruuhkaa.

Kisakansliaa etsimässä

Mutta hyvin selvittiin kisaan rekisteröitymisestä ja kohta mentiinkin sitten kisainfoon jossa kerrottiin kisan säännöt, reitit sekä tankkauspisteet. Seuraavaksi päästiin kasailemaan vaihtokamat oikeisiin pusseihin ja sitten pussi kiikutettiin vaihtopaikoille. Ekaksi vietiin pyörä-juoksu vaihdon pussi johon oli varattu sininen pussi. Se ripustettiin numeroidulle paikalle joka vastasi omaa kilpailunumeroa.

 

Pyörä ripustettuna jarrukahvoista uinti-pyörä vaihto paikalla

Seuraavaksi päästiin sitten ajelemaan autolla muutama kilometri uintipaikalle jossa olisi sitten uinti-pyörä vaihto. Joten pyöräily ja uinti kamat piti viedä sinne, tosin itse jätin ainoastaan pyörän yöksi vaihtopaikalle ja seuraavana aamuna toin sitten loput kamat.

Uinnista tultaessa napattiin varustepussi jossa oli pyöräilyvarusteet

T1 vaihtopaikka täytyy hiljalleen

Nyt alkaa olla jo paljon pyöriä

Tästä minä kisassa sitten juoksen kohti pyörääni

Uinnin lähtökarsinat

Pyöräilyn vaihtoalue, yleisön puolelta kuvattuna

Valvatuksella laskee aurinko ennen seuraavan päivän kisaa

Sitten olikin jo aika jättää Valvatus auringonlaskun saattelemana ja suunnata omaan yöpymispaikkaan Vesileppikseen, joka oli noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Perillä kamojen kanto huoneeseen ja sitten olikin jo aika käydä nukkumaan. Aamulla aikainen herätys ja aamupalalle ja sitten alkoi viimeiset valmistelut kisaa varten, pyöräilykamat ja uinti kamat oikeisiin kasseihin ja urheilujuomien teko valmiiksi. Sitten taas kamojen kanto autoon ja suunta kohti Joroista ja kisailijoiden parkkipaikkaa.

Kisajuomiset valmiina 4 pulloo pyörään ja yksi aamupalalla ja yksi juuri ennen kisan aloitusta.

Kisanumero kiinnitettynä

Kisaajien parkkiin tultua, nappasimme loput tavarat kantoon ja suuntasimme kisaajia kuljettavaan bussiin. Muutaman kilometrin ajelun jälkeen hyppäsimme pois bussista ja suuntasimme kohti Valvatuksen rantaa. Siellä ensimäisenä etsimme pyörämme ja valmisteltiin ne kisakuntoon. Juomapullot ja geelit paikoilleen, renkaisiin oikeat paineet ja pyörän yleinen tarkastus että kaikki on kunnossa. Sen jälkeen vietiin uinti-pyörä vaihtopussukka paikoilleen vaihtoalueella ja näin kaikki alkoikin olla valmista kisaan.

Kisajännitys vielä kova ennen starttia, viimeiset kamat vielä mukana

Märkäpuku on jo päällä joten kohta on startin aika, jännitys ylimmillään.

Uinti lähdössä oli kolme erillistä aitausta joihin ekaan sai mennä mihin tahansa lähtöön kuuluva kisaaja odottamaan lähtövuoroaan. Toiseen aitaukseen siirtyivät sitten odottamaan vuoroaan kaikki kyseisen lähdön kisaajat. Viimeisessä aitauksessa sitten odottivat itse kisaan starttaavat kisaajat.

Viimeisessä lähtökarsinassa juuri ennen starttia

Siellä sitä sitten kauhotaan jo menemään.

Ennen itse kisaa reittiin tutustuminen karttojen avulla on tärkeää jotta osaa sitten kisa tilanteessa edes jotenkin hahmottaa minne pitäisi mennä. Mukavampaa se meno on ku vähän edes tietää missä on menossa kuin että silmät kiinni lähtisi umpimetsään vaeltamaan.

Uinnin reitti

Uintimatka oli 1900m ja reitti kierrettiin myötäpäivää. Lähtösuora oli 550m pitkä jonka sai vielä uida melko rauhallisella tahdilla kun porukkaa oli niin paljon lähituntumalla että oman puhtaan linjan etsimisessä meni hetki aikaa. Ensimmäisen käännöksen jälkeen sitten saikin alkaa posottamaan omaa tahtia eikä muut uimarit enää häirinneet. Vaikka poijuja olikin runsaasti matkan varrella niin niiden näkeminen oli jotenkin vaikeaa. Enimmäkseen menin siellä porukan mukana ja välillä joutuikin sitten tekemään mutkia jotta olisi ohittanut poijun siltä puolelta mistä se piti ohittaa. Takasuoraa uidessa kun niitä poijuja ei tahtonut nähdä kuin juuri ja juuri seuraavaan asti niin tuntui aina että jokos tämä on se viimeinen poiju ja nyt käännytään maalisuoralle. Mutta kun kohdalle pääsi niin porukka vaan jatkaa suoraan uimista ja kaukaisuudessa sitten näkyykin se seuraava poiju jolle on vielä uitava.
Kyllähän se viimeinen käännös sieltä lopulta koitti ja sitten oli enää maalisuora uitavana. Nyt laitoinkin kaikki loput mehut kehiin ja annoin palaa. Maalin lähestyessä kertasin nopeasti päässä mitenkä vaihto tulisi suorittaa. Ja sitten oltiinkin rannassa ja oli noustava kuivalle maalle. AUTS! löin varpaani kiveen. Melkein arvasin tämän jo etukäteen ja yritin olla varovainen mutta silti minä sen kiven löysin. Kun sain kellon pysäytettyä uinnista noustessa niin kyllä ihmettelin suuresti miten lujaa olin saanut uitua tuon matkan. Kyseessä oli selvästi omaennätys, sillä aikaisempi oli 41min 20sek, joten tuo uusi aika 36min 47sek oli huima parannus. On tuota avovesiuintia kyllä tahkottukin tänä kesän kovasti ja monta uutta juttua olen hoksannutkin jolla olen vauhtia uintiin saanut lisää.

Tässä vähän tilastoja omasta uinnista. Garmin ei mittaa uidessa sykkeitä vaan nuo on juuri ennen lähtöä ollut syke ja uinnista poistumis syke.

Tässä taasen tilastoa kuinka olen uinut aina 100m pätkän.

Alku tällin jälkeen varvas ei tuntunut kovin pahalta vaan hölköttelin vaihtopussukan luokse ja sen kanssa vaihtoalueelle jossa vaihdettiin pyöräilyvermeet ylle.

Vaihtopussukkaa etsimässä ja suuntaamassa varusteiden vaihtoon

Pyöräilyyn lähdettiin työntämällä pyörä Valvatuksen rannan vaihtoalueelta mäki ylös jonka päällä oli sitten ajanotto ja pyörälle nousu paikka. Sieltä reitti lähti ensin tapahtumakeskusta kohti josta käännyttiin takaisin ja suunnattiin Rantasalmea kohti jossa jälleen käännös ja suunnaksi viimeinen käätöpaikka jonka jälkeen poljettiin Valvatuksen ohitse kisakeskusta kohti ja pyörä-juoksu vaihtoon.

Pyöräilyn reitti

Kovaa mennään, kuva Juri Haverinen

Jos uinti kulki kovaa niin saamaa kyllä hämmästelin myös pyöräilystä. Normaalisti ajelen 32-33km/h keskinopeuksilla mutta täällä Joroisilla jostain syytä pääsin 35km/h keskinopeuteen. Kisassa oli peesikielto eli edellä ajavaan piti olla vähintään 10m väliä. Vaikka sääntöä yritti noudattaa niin kisailijoiden suuresta määrästä johtuen se oli melkein käytännössä mahdotonta. Aina joku oli menossa ohi tai itse oli ohittamassa niin sitä peesaus apua tuli väkisellä jonkin verran. Tyynikeli vaikutti myös osaltaan pyöräily nopeuteen ja sitten veikkaan myös sellaisen ilmiön tapahtuneen kun noin paljon pyöräilijöitä menee samaan suuntaan että ilmavirta alkaa kulkea myös siinä mukana vähän ja sitä kautta helpottaa polkemista. Eli vaikka olisi ollut 20m väliä edelliseen niin peesausapua olisi tullut silti jonkin verran. Pyörä siis kulki minulla tällä kertaa ennätyksellisen hyvin ja samalla se kulki myös kevyesti eli en edes runnonut pyörää eteenpäin vaan pyöritys oli erittäin kevyttä ja sykkeet pysyivätkin miltein koko matkan PK2 alueella. Eli jos olisin halunnut alkaa runnoa lisää vauhtia sitä olis myöskin varmaan löytynyt jonkin verran. Mutta säästelin jalkoja juoksuun sillä tiesin että se on minun heikkous triathlonissa. Helposti kun tulee poljettua jalat alta pyöräilyssä ja sitten ei ole enää voimia juosta.

Pyöräilyn loppu hetket

90km meni niin nopeasti ettei kissaa ehtinyt sanoa. Uskomatonta miten ne pitkät treenipyöräilyt vaikuttavat itsekisa tilanteeseen ja matkat vain tuntuvat lyhenevän jatkuvasti. Sillä ei aikaisempina vuosina tuollainen pyöräily ole tuntunut näin lyhyeltä.

Pyöräilyn vaihdossa ja omaa paikkaa pyörälle etsimässä

Ennätyksiä kun ollaan rikkomassa niin aikaisempi omaennätys 90km pyöräilyssä oli 2h 50min 30sek ja nyt se parani aikaan 2h 36min 17sek niin täytyy sanoa että todella huima parannus kyseessä.

Grafiikkaa pyöräilystä

Tilastoja pyöräilystä

5km matkoina jaettuna 90km pyöräily

Pyöräilyn jälkeen tultiin jälleen vaihtoalueella. Ensin pyörä vietiin omalle paikalleen ja sitten juostiin urheiluhallin sisälle josta napattiin juoksukamapussi ja sen kanssa siirryttiin varusteiden vaihtoalueelle. Juoksukamat niskaan, pyöräkamat pussiin ja pussin luovutus henkilökunnalle ja sitten juoksureitille. Reitti kulki pitkin Joroisten asuinaluella ja kuntopoluilla. Kolme kierrosta oli kierrettävänä ja matkaahan oli siis 21,1km eli puolimaraton.

Juoksun reitti, kolmena kierroksena

Juoksun alussa katselin kelloa että nyt on hyvä vauhtipäällä ja jos juoksu kulkee hyvin niin jopa 5 tunnin alitus voisi olla mahdollista. Alkuun juoksu kulkikin todella hyvin ja jalka nousi kevyesti. Olin ottanut omia geelejä mukaan ja arvelin että pärjään niiden avulla sekä juon järjestäjältä urheilujuomaa.

Siellä sitä juostaan, ekaa kierrosta aloitellaan

Triathlon juoksuissa minulla on aina alkanut jaloissa penikat kiristämään kovasti ja niin ne alkoivat myös tälläkin kertaa. Mutta nyt minulla oli ässä hihassa nimittäin suolatankkauksesta on ollut niin paljon puhetta ja kuinka suola helpottaa kramppeja. Niinpä 3. huoltopisteelle päästyäni nappasin kourallisen suolaa kitusiin ja muutaman suolakurkun. Eipä mennyt montaa sataa metriä kun jo jalat alkoivat helpottaa ja juoksu rentoutumaan.
Mutta 3-4km kohdalla minulta tippuivat kaikki omat geelit enkä sitten jäänyt niitä nostamaan takaisin mukaan. Arvelin että seuraava tankkauspiste on niin lähellä että pärjäisin ilman omia geelejä. Seuraavalle huoltopisteellä päästyäni totesinkin sen olevan pelkkä vesipiste joten sieltä ei lisäbuustia ollut tarjolla. Energia puute alkoi tuntua välittömästi ja kun lopulta saavuin huoltopisteelle nappasin pari geeliä mukaan ja imaisen ne kitusiin.

Eka kierros päättyi ja toinen alkaa. Kuva Timo Kananoja

Toinen kierron menossa

Kolmas ja viimeinen kierros alkaa

Omien geelien tippumisen takia ekan kierroksen loppu ja toinen kierros olivat juoksussa ne kaikkein vaikeimmat. Kolmas kierros alkoi sitten jälleen uusilla voimilla ja juoksu kulki niin hyvin kuin se vaan voi. Ainut asia mikä nyt alkoi vaivata oli se että kaikki nuo urheilujuomat ja geelit olivat aiheuttaneet minulle valtavat ilmavaivat ja vatsa oli nyt mahdottoman turvoksissa. Viimeinen juoksu kierros menikin sitten jälkipoltin päällä kaasuja päästellen. Hiljalleen myös tämä asia helpotti ja juoksuun sai vielä vähän lisää vauhtia ennen maalia.

Juoksun grafiikkaa

Juoksun tilastoja

1km matkoihin jaettuna puolimaratonin juoksu

Kyllä huomaa noissa tilastoissa että alkuun on juoksu lähtenyt kulkemaan hyvin mutta sitten omien geelien tippumisen jälkeen on vauhti hidastunut ja sitten kun on taas saanut tankattua järjestäjältä geelejä ja urheilujuomaa niin on vähän saanut buustia lisää mutta alun vauhteihin ei silti enää vauhti ole riittänyt.

Maalissa

Maalissa lopultakin ja ihmetellään kellossa seisovaa aikaa, Mitalli on jo kaulassa ja järjestäjän puoleta ajanotto siru poistetaan jalasta. Virallinen loppuaika 5h 9min 49sek joka on huomattava parannus edellisen puolimatkan ennätykseen joka oli 5h 44min 13sek. Ei voi olla kuin tyytyväinen ja sen kyllä tunti myös maaliin päästyä sillä tuli niin euforinen hyvänolon tunne että tätä tahtoo lisää.

Tässä vielä koko matka garminin mittaamana. 

Oman kisan jälkeen menin heti Recovery arealle ja vedin kitusiin kaiken nestemäisen mitä oli tarjolla. Sillä tunsin olevani pahassa nestehukassa, edellisen kerran kun Joroisilla kisailin niin päädyinkin sairaalaan sitten kotona kun en ollut juonut riittävästi. Mutta tällä kertaa en sitä antaisi tapahtua. Vaikka massu oli vieläkin turvoksissa niin silti tankkasin kovasti. Nyt vain sitten odottelin että Tiina tulisi maaliin ja voitaisiin alkaa juhlia saavutuksia yhdessä.

Finisher paita päällä ja muistomitalli kaulassa

Varvas teipattuna

Sen verran pahan tällin varvas oli ottanut uinnista noustessa että se oli käytävä teippaamassa ensiaputeltassa. Vaikka oliki todella kipeä niin ei se onneksi ollut murtunut.

Joroisten puolenmatkankisa meni yliodotusten. Oma tavoiteaika oli 5h 15min ja sehän nyt sitten rikottiin kirkkaasti ja toiveita oli jopa paremmasta kisan aikana. Niin tämä antaa kyllä hyvät odotukset Kalmarin Ironman kisaa varten ja sen läpi pääsyyn luottamukset ovat myös korkealla. Vaikka laskennallisesti minun pitäisi Kalmarissa päästä jopa 11h-11,5h aikaan niin en silti lähde parantamaan omaa aika tavoitetta joka on 12h. Sillä mieluummin minä tuon 12h rikon kirkkaasti kuin että jään omasta tavoitteestani muutaman minuutin.

Pari viikkoa enää töitä ja sitten lähdetäänkin jo reissaamaan hyvissä ajoin kohti Kalmaria Tiinan kanssa. Viikon mittainen reissu siitä tulee yhteensä ja taatusti ikimuistoinen.