Sisupussi 2018

Sisupussikilpailu 31.8.-1.9.2018

Perjantaina 31.8.2018 oli hieman erikoisempi päivä, ensin käytiin normaalisti aamuvuoro töissä sitten jäätiin töihin viettämään perhepäivää ja avoimia ovia. Olinkin kutsunut Tiinan ja Eliaksen tutustumaan työpaikkaani. Ohjelmaa oli mm. yritysesittely, tehdaskierros, tuotekehitykseen sekä laboratorioon tutustuminen ja tietenkin ruokailu. Mukana oli myös Kaslink Foodsin sponsoroima Enni Rukajärvi ja Elias tietenkin halusi päästä maailmanmestarin sekä olympiamitalistin syliin.

Perhepäivän jälkeen kotia ja pakkailemaan viimeiset tavarat tulevaa työpaikan järjestämää seikkailukisaa Sisupussia varten. Tänä vuonna kilpasarja erosi kuntosarjasta todenteolla koska liikkeelle lähdettiin jo edellisenä iltana.

Yöpymiskamat ja muut tarvikkeet reppuun ja maastopyörällä takaisin työpaikalle. Mukava 14km alkulämppä ja työpaikan pihassa oltiin 19.30 kuten oli sovittu. 

Tässä pahaa aavistavat kilpasarjalaiset lähtö valmiina

Alunperin minulla piti olla pari mukana kisassa mutta pois jäämisten takia parit olivat menneet uusiksi ja ennen lähtöä en ollut tietoinen kuka tulisi kisakumppanikseni. Pihalla sitten kuulun uuden kenen olisi pitänyt olla minun pari mutta samalla kuulin myös sen että myös tämä on jättäytynyt pois leikistä joten yksin mentiin tällä kertaa.

Lopulta noin kello 20 alkoi tapahtua sillä joukueittain jaettiin kartat ja samalla oli myös eka tehtävärasti. Luettele piin likiarvo niin monen numeron tarkkuudella kuin tiedät ja meiksi muisti vaan 3,14 joten etumatkaa muihin ei tällä kertaa tullut.

Tässä reitti mitä poljettiin. Kisan startti Korialta kuvan alareunasta.

Matemaattisen alun jälkeen lähdettiin polkemaan porukalla sillä siirtymistä ei otettu aikaa.  Ensimäinen etappi oli Korialta Anhavanmajalle ja aikaa tähän siirtymiseen meni noin 45 minuuttia jossa suoritettiin pulmarasti. 

Käteen annettiin normaalin pultin näköinen esine jossa oli prikka sekä mutteri. Tämä piti sitten saada avattua mutta eihän se normaaliin tapaan avautunutkaan vaan puttia olikin käsitelty hieman että mutteri hirtti kiinni kun sitä yritti avata. 

Hämärä alkaa jo laskeutua 

Tässä näkyy ongelma pultti seuraavanpäivän kuntosarjalaisten suorittamana

Pultin aukausia kovasti mietitään... vai yritetäänkö siellä sabotoida kassa kisaajien pyöriä?

Itsehän tässä sitten tunsin olevani altavastaaja kun ei ollut paria apuna miettimässä miten tämän pulman saisi ratkaistua. Vahinkojen kautta kuitenkin aloin hiljalleen saada mutteria kiertymään auki. Ideana oli painaa peukalolla pultin päätä ja estää sitä kiertymästä jolloin mutteria pystyi pyörittämään auki.

Taisin saada pulman ratkottua neljäntenä mikä oli hyvä suoritus kun kuvittelin että jään yksin yön pimeyteen ratkomaan ongelmaa.

Kun kaikki olivat saaneet tehtävän suoritettua jatkui matka hiihtolatupohjaa pitkin Nauhanmajan ohi Kuusankosken uimahallin takapihalle. 

Karttaa tutkitaan minne pitää mennä

Tästä eteenpäin maastot olivatkin minulle tuttuja eikä minun tarvinnut karttaa katsella. Siispä Trekin satulalle ja eteenpäin.

Täytyy sanoa että porukalla pimeässä maastopyöräily oli erittän kivaa ja sitä voisi tehdä enemmänkin. Anhavanmajalta Nauhanmajalle matkaa oli noin 4km ja Nauhanmajalta Kuusankosken uimahallille oli suunnilleen saman verran. Tämä reissun kun oltiin poljettu niin vastaan tuli seuraava tehtävärasti. Renkaanvetoa...

Auton peräkärryssä oli pari rengasta ja niitä piti sitten kiskoa kahdeksikkoa kahden oranssin tötsän ympäri. Eikä siinä vielä kaikki tätä vetämistä kesti 4 minuuttia ja sillä aikaa kilpakumppanin täytyi pitää 16kg kahvakuulaa suorilla käsillä pään yläpuolella. Mutta minulla kun ei ollut paria niin järjestäjä lupautui sitten pitämään kahvakuulaa ylhäällä.

Tällä rastilla vierähti tovi jos toinenkin kun jokainen vuorollaan kävi vetämässä rengasta ja kannattelemassa kahvakuulaa. Hapottavan rastisuorituksen jälkeen  oli vielä jäljellä pyöräily Kouvolan ladun majalle.

Majalla oli tarjolla ruokailu, sauna sekä yöpyminen. Ikävä kyllä tätä majaa ei oltu tehty nukkumista varten vaan kaikkien oli tuotava omat yöpymisvälineet mukanaan. Onneksi on sen verran tullut retkeiltyä että olen hankknut ilmapatjan niin sen päällä nukkui kohtuu hyvin.

Tarjolla mm. savustettua kalaa

Sen verran järjetäjää täytyy moittia vaikka hyvät puitteet olikin järjestetty että tarjolla oli ainoastaan alkoholillista juotavaa. Onneksi suomessa on hyvät hanavedet niin sieltä sai sentään juomista kun tuo alkoholi ei enää oikeastaa kuulu minun juomiin.

Tässä alkaa kilpasarjalaiset hiljalleen jo hyytymään 

Seuraavana aamuna oli aikainen herätys sillä siirtymän kanssa Valkealan urheilukentällä piti olla jo kahdeksan aikaan aamusta.

Tässä siirtymä yöpymispaikalta Valkealan urheilukentän kautta agilityrastille

Jokainen nyt voi arvata mitä urheilukentällä voisi tehdä. Hyvin syödyn aamupalan jälkeen ja pyöräilykengillä tästä tulisi hauskaa. Seuraava rastitehtävä oli nimittäin Cooper. 

Cooperin olen halunnutkin juosta jo pitkään mutta nyt ei kyllä ollut kovin otollinen hetki sen suorittamiseen. Juoksemaan kuitenkin lähdettiin, eka kilsameni vähän alta 4:50min/km vauhdilla sen jälkeen alkoi vauhti hiljalleen kiihtymään. Toinen kilsa meni sitten 4:20min/km vauhtia ja vauhti vaan kiihtyy mutta ei enää paljoa sillä loppu mentiin 4:17min/km tahdilla. Lopputulos oli 2620 metriä, tulos ihan kohtuullinen kun eka kilsa mentiin kuitenkin pk2:sta ja loppu matka tultuun anaerobisella kynnyksellä eli kaikkea ei todellakaan otettu irti. 

Täytyy kuitenkin muistaa että alla on reilu 40km maastopyöräilyä edellisenä päivänä, renkaan vetoa neljä minuuttia ja melkoisen lyhyet yöunet joten valmistautuminen ei ollut paras mahdollinen siksi täysillä en lähtenyt revittelemään. Täytyy kyllä tuo Coopperi juosta tässä toistekin paremmin valmistautuneena jotta saa kunnon tuloksen.

Pienen aamulenkin jälkeen lähdettiin taas pyörällä liikenteeseen, noin 15min pyöräilyn jälkeen saavuimme seuraavalla tehtäväpisteelle.

Esterata

Joku jo kuvasta arvaakin että agilityä oli seuraava tehtävä. Siinä ensin käytiin ohjeet läpi sitten tutustuttiin rataan ja viimeiseksi paljastettiin millaiset koirat kukin joukkue saisi. Minulla sattui tulemaan mäyräkoira joten ei ainakaan liikaa vauhtia tulisi olemaan, näin ensikertalaiselle.

Radalle oli annettu ihanneaika 60 sekuntia joka siis täytyi alittaa ilman virhepistetitä eli ilman esteiden tiputusta tai eksymistä radalla. Rata tosiaan suoritettiin ensin koiran kanssa ja kun kaikki olivat sen suorittaneet niin sitten päästiin menemään rata itse.

Säännöt olivat tälläkin kertaa aivan samat kuin koirien kanssa joten eikun menoksi. 

Tässä agilityn jälkeinen loppupäivän siirtymä

Agilityn jälkeen lähdettiin jälleen pyöräilemään kohti seuraavaa rastikohdetta. Tällä kertaa kyseessä oli vesistötehtävä ja kastuminen oli taattua. Rastipaikalle saapuessa pyörä piti lukita kiinni puuhun ketjulla ja sen jälkeen pudottaa avain 120cm pitkään putkeen. Seuraava ohje oli ottaa Finfoam levy ja mela mukaan ja edetä sen kanssa sillalle josta mennä veteen.

Tässä juostaan kelluntavälineen kanssa kohti siltaa josta matkaa jatketaan vettä pitkin

Tässä sinisellä näkyy vesistö tehtävän reitti. Vettä pitkin matkaa tuli noin 450m

Kun pääsin laiturille ja nakkasin Finfoam levyn järveen oli aika yrittää päästä sen päälle jotta matka pääsisi alkamaan. Mutta tämä osoittautui yllättävän vaikeaksi, kolme kertaa tipuin levyn päältä ennen kuin keksin kuinka siinä pysyä ja päästä myös liikkumaan. Istualtaan homma ei toiminut ollenkaan vaan kävin mahalteen maaten levyn päälle. Mela oli tosin tässä asennossa täysin hyödytön, siispä turvauduin perhosuinnin käsivetoon joka toimi erittäin hyvin. Kohta olin ottanut kiinni ja mennyt ohitse kaikista muista kilpailijoista ja saavuinkin ekana rantaan.

Rantaan päästyä seuraavana oli vuorossa saada avain syvästä putkesta, avaimeen oli kiinnitetty kelluke joten nyt vain täyttämään putkea vedellä, ikävä kyllä minulla ei ollut kuin yksi äyskäri millä putkeä täyttää ja siihen tärvääntyi ikuisuus jolloin muut ottivat minut jo kiinni. Kun avain oli saatu ja pyörä irrotettu täytyi vielä laittaa riisutut vaatteen takaisin päälle jotta matka seuraavalle rastille voisi alkaa.

Sitten olikin tarjolla pikataival eli siirtymästä seuraavalle rastille otettiin aikaa. Mutta eihän tämä nyt ihan mennyt kuin Strömsöössä. Lähdettiin pienellä porukalla liikkeelle ja kohta olitiinkin sellaisessa ryteikössä ettei sillä voinut pyöräillä vaan jouduttiin taluttamaan pyöriä useampi sata metriä.

Pienen seikkailun päätteeksi päädyttiin isolle soramontulle jota myös motivaatiomontuksi kutsutaan.

Pyöräilyn päätteeksi piti vielä kiivetä soramontun päälle pari kertaa ja vasta sen jälkeen oli pikataival ohitse. Motivaatiomontulla olikin sitten koko joukko tehtäviä.

Oli ilmakiväärillä ammuntaa

Potkupyörällä hiekassa rämpimistä

Ja lopuksi vielä arvioida laudanpätkän pituus noin 10 metrin etäisyydeltä. Näiden tehtävien jälkeen oli vielä jäljellä siirtyminen "maaliin" elikäs pyöräillä saunalle ja syömään.

Lopputulokset

Tuloksena ihan mukiin menevä neljäs sija kun jouduin tosiaan yksinään kisaamaan muita pareja vastaan.

Kun oli saunottu ja syöty riittävästi oli aika lähteä pyöräilemään kotia kohti. Matkaa oli vielä taitettava noin 23km ja olihan sitä kahden päivän sisään tullut matkattu lähes 100km pyöräillen, "uiden" ja jalan.