Maaliskuun treenejä ja treenivasteen miettimistä.

Maaliskuun treenejä

Finlandia-hiihdon jälkeen treenien puolella ollut vähän rauhallisempaa enkä oikein ole keksinyt mitään mistä olisin voinut kirjoitella. Mutta tässä nyt jonkinlaista kertausta.

Alla maaliskuun treenit, hyvän määrän sitä taas on saanut tehtyä. Mulla tahtoo aina olla isomman kisan jälkeen vaikeuksia saada motivaatio takaisin kohdilleen. Finlandia-hiihto kun oli niin ennen kisaa oli löysä viikko jotta jaksaa kilpailla. Itse kisan jälkeen tuli palauttava viikko ettei tulisi ylirasitusta joten siinä on peräkkäin kaksi helppoa viikkoa. Näiden laiskottelujen jäljiltä treenien käynnistäminen tuntuu vaikealta.

Kalenterissä näykyy yksi alle kolmen tunnin viikko, se on esikoisen syntymäviikko jolloin ajatukset olivat vähän muualla kuin treenaamisessa. Mutta heti seuraava viikko onkin jo normaalin näköinen.

9.-10. päivä oli työpaikan joukkueen 24h hiihto Anjalassa, itsekin osallistuin siihen suorittamalla kahden tunnin hiihdon lauantaina aamuna.

Kajo Triathlon Cup 5km juoksu

Huhtikuun alussa oli sitten vuorossa Kajo Triathlon cupin 5km juoksu. Ennen kisaa olisin ollut tyytyväinen jopa 5min/km vauhtiin koska juoksut ovat jääneet todella vähälle ja ne kovemmat juoksut mitä on tullut tehtyä ovat tuntuneet todella tukkoiselle. Reidet nimittäin ovat menneet ihan jumiin kun on yrittänyt juosta kovaa, sykkeiden puolesta olisi kyllä päässyt kovempaa mutta jaloista ei vaan ole irronnut enempää. 

Nyt sitten ajattelin että juostaan vaan sellaista vauhtia mikä tuntuu kulkevan mukavasti. Onneksi matkana oli tosiaan vaan 5km niin sen kyllä jaksaa juosta kovaa oli tilanne mikä tahansa.

Paukusta kärkeen ampaisi Turtsi ja mä jäin sitten sen kintereille noin 5-10m iskuetäisyydelle, tämä tilanne säilyi koko kisan ajan aina loppusuoralle jossa sitten päätin että kokeillaan lähteekö koneesta yhtään enempää irti. Ja paukkuja oli sen verran että sain kirittyä itseni ohi ja ekana maaliin.

Täytyy sanoa että omavauhti ihan yllätti sillä loppuaika 22:22 ja kilsavauhdin ollessa 4:24 oli todellakin suuri yllätys. Tästä onkin sitten hyvä jatkaa eteenpäin hyvällä motivaatiolla. :)

Viimeiset hiihdot tälle talvelle

Lauantaina 7.4. kävin sitten viimeisen kerran hiihtämässä tälle talvella. Lunta täytyikin lähteä etsimään Valkealan tykkilumiladulta sillä Kuusankosken Nauhanladut olivat jo sulaneen hiihtokelvottomiksi. Mutta mikäpäs siinä kiva oli lopettaa hiihdot samalle ladulle missä ne syksyllä alkoivatkin. Tosin nyt oli paljon valoisampi ja lämpimämpi keli. Ilmeisesti jotain kehitystä on tapahtunut sillä talven ekan hiihdon keskinopeus oli 13,4km/h ja keskisyke 131bpm ja viimeisen keskinopeus 15,4km/h ja keskisyke 134bpm.
Nyt kun tämän kunnon nousun saisi siirtymään vielä tuonne triathlonin puolelle niin saattaisi tulla hyvä kesä.

Vertailua 2017-2018

Alla vertailua tämän talven ja edellisen talven hiihtojen kokonaismäärä.
Kokonaismatka on kasvanut mukavasti 703km->1153km
Keskinopeus 12,8km/h->14,3km/h
Keskisyke 139bpm->135bpm

Treenivaste

Välillä kestää pitkään hoksata asioita. Tuon viimeisen hiihdon aikana kun mietiskelin juttuna niin hokasin miksi viime triathlon kisakausi meni penkinalle. Kaikki johtui hiihtämisen pois jäämisestä ja sen tuoman treenivasteen häviämisestä. Vaikka harjoittelu jatkui triathlonin parissa niin ilmeisesti riittävän suurta määrää harjoitusvastetta siitä ei tullut mitä hiihto oli tarjonnut talven aikana. Siitä johtuen sitten viime kauden kuntopiikki sattui toukokuulle Riikan puolimarathonin kohdille jossa juoksu todellakin kulki hyvin. Kuntoa riitti vielä kesäkuun alussa olleelle Vanajanlinnan sprinttikisaan jossa rikottiin omaennätys, samoin heinäkuussa olleeseen Vierumäen perusmatkaan jossa syntyí omat uinnin ja pyöräilyn ennätykset mutta juoksu oli jo todella takkuista. Joroisilla homma ei sitten enää kulkenut ollenkaan ja Tahkolla tehtiin se mitä tehtävissä oli. Garminin kello kyllä uumoili kovasti kunnon laskua kun se olikin miltein koko kesän moodissa "tuottamaton" tai "heikentää kuntoa"

Joten tänä vuonna onkin sitten valmentaja huolehtimassa ettei vastaavanlaista pääse tapahtumaan. Koska pääkisa on tänä vuonna vasta lokakuussa jonhon kuntohuippu pitäisi saada osumaan.

Triathlonperhe

Triathlonperhe

Hieman on ollut ajatukset muualla kuin blogin kirjoittamisessa kuluneen kuukauden aikana. Elettiin jänniä aikoja kun raskaus alkoi olla jo viimeisillään ja esikoinen syntyisi tuota pikaa. 

Synnytystä edeltävänä päivänä (silloinhan ei tiedetty että poju syntyisi seuraavana päivänä) käytiin Kotkassa tarkistukessa että kaikki oli pienokaisella hyvin ja sitten lähdettiin kotiin. 

Saman päivän iltana kun oltiin juuri menossa nukkamaan niin lapsivedet tulivat. Sitten soittoa Kotkaan että mitäs tehdään? Saatiin ohjeeksi tulla seuraavana aamupäivänä jos sinne asti pärjää. 

No, ei pärjätty. Neljän aikaan aamuyöstä päätettiin sitten lähteä ajamaan Kotkaan synnytykseen. Viiden aikoja perillä ja siitä sitten odoteltiin melkein ilta seiskaan asti ennen kuin ponnistusvaihe alkoi. 

Viittä vaille kahdeksan esikoinen sitten tuli tähän maailmaan imukuppiavustuksella. Tästä alkaa sitten triathlon perheen tarina, siitä miten vauvaelämä vaikuttaa harjoitteluun.

Kyllähän hän jonkin verran vaikuttaa treenaamiseen mutta onneksi pääsääntöisesti olen kuitenkin pystynyt tekemään treenit ohjelman mukaan. Aina välillä joutuu hieman säätämään tekemisiä.