45. Finlandia-hiihto 100km vapaa
Se on siinä
Pitkä oli matka mutta maaliin päästiin.
Palataanpas ajassa kisaviikon alkuun ja tehdään pikainen analyysi kisaan valmistautumisesta ennen kuin pureudutaan itse kilpailuun.
Kisaviikko aloitettiin maanantaina kevyellä tunnin mittaisella hiihdolla, tämän hiihdon kävin tekemässä Kuusankosken Nauhan laduilla kun ne nyt ovat hyvässä hiihto kunnossa. Hiihto sujui hyvin ilman mitään ihmeellisyyksiä. Vähän edellisten viikojen hiihdot painoivat jaloissa. Treenin jälkeen oli kiva päästä vielä hierontaan jossa valmisteltiin jalkoja tulevaan pitkään hiihtoon.
Tiistaille oli sitten luvassa lepopäivä ja lihashuoltoa.
Keskiviikkona pienoinen jumppa sekä puolen tunnin hölkkä ja lopuksi lihashuoltoa, sekä hiilaritankkauksen aloittaminen jota tarkoitus tehdä kolme päivää jolloin lauantai jäisi normaalille ruokavaliolle.
Torstaina käytiin sitten hiihtämässä puolitoista tuntia joka sisälsi kisavauhtisia 3-5min vetoja 4 kappaletta. Treeni itsessään sujui hyvin ja ehdin hiihdellä parin kympin lenkin siinä samalla. Mutta palatessani autolle päin niin viimeisessä alamäessä viimeisessä mutkassa tapahtui kauheita.
Suksi karkasi latu-urasta enkä saanut sitä enää takaisin vaan asento karkasi niin leveäksi että nurin mentiin noin 30km/h vauhdista.
Mätkähdys latupohjalle oli kova, onneksi perässä ei tullut ketään joka olisi vielä tullut päälle. Hetken siinä ilmoja keräsin ennen kuin pääsin ylös ja jatkamaan matkaa autolle. Siinä hiljalleen alamäkeä laskiessa ja kylkeä/rintaa aristaessa tuli mieleen että karkasiko Finlandia-hiihto nyt sitten käsistä.
Joulukuussa kun kaaduin myös hiihtäessä niin silloin kipua riitti reilun kuukauden ajan josta pahin vaihe kesti varmaan pari viikkoa, jos nyt samatilanne niin kisa olisi taputeltu.
Kotona vaatteiden riisuminen tuotti tuskaa ja samoin yöllä nukkuminen oli vaikeaa kun kaikki liike sattui.
Seuraavana aamuna soittelin heti työterveyteen ja varasin lääkärille ajan. Ihan aamusta en sinne päässyt vaan jouduin odottelemaan puolille päivin. Siinä kun odottelin lähtöä niin kuulostelin samalla että nyt tuntuu siltä että kivut alkavat helpottaa ja liikkuminenkin alkaa onnistua kohta normaalisti.
Lääkäri sanoi että kaikki paikat on ehjiä, kipu johtunee kovasta törmäyksestä ja mahdollisesta venähdyksestä. Kyselin myös että uskallankohan lähteä Finlandia-hiihtoon. Johon totesi että lepo olisi nyt parasta lääkettä ja jos lähdet niin kipu luultavasti lisääntyy.
Lääkäristä kotiuduttua en oikein muuta voinut kuin katsoa treeniohjelmaan jossa seisoi puolen tunnin hölkkä, se oli lähdettävä tekemään jotta saisi tieto kuinka kroppa toimii rasituksen alla.
Juoksun aikana en huomannut mitään suurempaa mikä olisi estänyt tekemästä treeniä taikka tulevaa kisaa.
Tuo kaatuminen ja siitä seurannut tunne että kisat jäävä väliin sekoittivat nyt myös hiilaritankkauksen. Keskiviikon sekä torstain ehdin tankata hyvin mutta perjantai jäi välistä kun ei tiennyt pääseekö kisaan vaiko ei.
Lauantaille oli ohjelmassa vielä kevyt 20min hölkkä. Päätin tälle hölkälle ottaa mukaan sauvat jossa saisin enemmän tietoa kuinka kädet toimisivat hiihdon aikana. Tämä sauvahölkkä meni oikein hyvin ja tyytyväisenä tulokseen päätin sitten että sunnuntaina sitä lähdetään hiihtämään 100km. Mutta jos kivut kovasti yltyvät niin sitten on vaan keskeytettävä. Perjantain välistä jääneen hiilaritankkauksen päätin korvata lauantaina ostamalla vähän leffa herkkuja eli karkkeja ja sipsejä. :)
Mätkähdys latupohjalle oli kova, onneksi perässä ei tullut ketään joka olisi vielä tullut päälle. Hetken siinä ilmoja keräsin ennen kuin pääsin ylös ja jatkamaan matkaa autolle. Siinä hiljalleen alamäkeä laskiessa ja kylkeä/rintaa aristaessa tuli mieleen että karkasiko Finlandia-hiihto nyt sitten käsistä.
Joulukuussa kun kaaduin myös hiihtäessä niin silloin kipua riitti reilun kuukauden ajan josta pahin vaihe kesti varmaan pari viikkoa, jos nyt samatilanne niin kisa olisi taputeltu.
Kotona vaatteiden riisuminen tuotti tuskaa ja samoin yöllä nukkuminen oli vaikeaa kun kaikki liike sattui.
Seuraavana aamuna soittelin heti työterveyteen ja varasin lääkärille ajan. Ihan aamusta en sinne päässyt vaan jouduin odottelemaan puolille päivin. Siinä kun odottelin lähtöä niin kuulostelin samalla että nyt tuntuu siltä että kivut alkavat helpottaa ja liikkuminenkin alkaa onnistua kohta normaalisti.
Lääkäri sanoi että kaikki paikat on ehjiä, kipu johtunee kovasta törmäyksestä ja mahdollisesta venähdyksestä. Kyselin myös että uskallankohan lähteä Finlandia-hiihtoon. Johon totesi että lepo olisi nyt parasta lääkettä ja jos lähdet niin kipu luultavasti lisääntyy.
Lääkäristä kotiuduttua en oikein muuta voinut kuin katsoa treeniohjelmaan jossa seisoi puolen tunnin hölkkä, se oli lähdettävä tekemään jotta saisi tieto kuinka kroppa toimii rasituksen alla.
Juoksun aikana en huomannut mitään suurempaa mikä olisi estänyt tekemästä treeniä taikka tulevaa kisaa.
Tuo kaatuminen ja siitä seurannut tunne että kisat jäävä väliin sekoittivat nyt myös hiilaritankkauksen. Keskiviikon sekä torstain ehdin tankata hyvin mutta perjantai jäi välistä kun ei tiennyt pääseekö kisaan vaiko ei.
Lauantaille oli ohjelmassa vielä kevyt 20min hölkkä. Päätin tälle hölkälle ottaa mukaan sauvat jossa saisin enemmän tietoa kuinka kädet toimisivat hiihdon aikana. Tämä sauvahölkkä meni oikein hyvin ja tyytyväisenä tulokseen päätin sitten että sunnuntaina sitä lähdetään hiihtämään 100km. Mutta jos kivut kovasti yltyvät niin sitten on vaan keskeytettävä. Perjantain välistä jääneen hiilaritankkauksen päätin korvata lauantaina ostamalla vähän leffa herkkuja eli karkkeja ja sipsejä. :)
Su: Kisa, Finlandia 100km V + LH
Kello pärähti soimaan sunnunai aamuna 3:45. Siitä sitten kammettiin sängystä ylös ja aamupalalle. Tuttu ja turvallinen aamupala tosin hieman runsaampana tuli nautittua. Sen jälkeen piti pakata vielä loput tavarat mukaan sekä tehdä juomareppuun valmis sekoitus urheilujuomaa. Aikaisemmin päätetystä kisatankkausesta päätin poiketa koska olin perjantaina saanut uuden juomarepun. Tässä repussa oli viiden litran juomasäiliö eli siihen mahtuisi kaikki kisan aikana tarvittavat juomat.
Kisaanhan ei koskaan saisi ottaa mitään uutta ja testaamatonta mutta niin vaan uusi kerran selässä käytetty vedellä täytettynä ollut juomareppu mukaan. Vaikka reppuun mahtuisi viisi litraa niin tein juomaa ainoastaa neljä koska arvelin että en tule tarvitemaan enempää niin miksi ottaa ylimääräistä ja toiseksi myös urheilujuoma jauhe loppui tuohon määrään.
Vaikka laskennallinen hiilareiden tarve täyttyisi pelkästään urheilujuomalla niin otin silti mukaan geelejä sekä geelikarkkeja. Nämä siltä varalta että iskisi kauhea väsymys ja tarvitsisi lisäenergiaa. Geelit sisälsivätkin cofeiinia sekä suoloja jotka olisivat väsyneelle kisaajalle tarpeellisia.
Kun kaikki oli valmista ja kisavaatetus vetästy päälle oli aika kantaa tavarat autoon ja lähteä ajelemaan kohti Lahtea, kello oli tässä vaiheessa 4:45.
Automatkalla Lahteen join vielä yhden tankkausjuoman nimittäin Battery energiajuoman.
Klo 6:00 saavuin Lahteen ja Finlandia-hiihdon kisapaikalle. Ensimmäisenä tunnin ajomatkan päätteeksi täytyi käydä hotelli helpotuksessa. Edellisen toimen piteen jälkeen etsittiin kisan ilmoittautumispisteen josta saatiin numerolappu sekä ruokalippu. Tällä kertaa mukana ei ollutkaan kymmentä eri mainoslappua jotka lentävät aina suoraan roskiin. Erittäin hyvä ekopäätös järjestäjiltä.
Klo 6:00 saavuin Lahteen ja Finlandia-hiihdon kisapaikalle. Ensimmäisenä tunnin ajomatkan päätteeksi täytyi käydä hotelli helpotuksessa. Edellisen toimen piteen jälkeen etsittiin kisan ilmoittautumispisteen josta saatiin numerolappu sekä ruokalippu. Tällä kertaa mukana ei ollutkaan kymmentä eri mainoslappua jotka lentävät aina suoraan roskiin. Erittäin hyvä ekopäätös järjestäjiltä.
Klo 6:30 loputkin kisavarusteet päälle, monot jalkaan ja varpaisiin laitoin kemialliset varpaiden lämmittäjät. Juomareppu takin alle piiloon jotta juomat pysyisivät lämpimänä ja juomaletku pujoteltiin tulemaan kauluksesta josta sen saisi aina otettua esille kun haluaisi juoda. Ja viimeiseksi numerolappu päälle.
Klo 6:40 vielä viimeisen kerran vessaan ja sitten suunnaksi urheilustadion josta lähtö tapahtuisi seitsemältä.
Klo 6:55 stadionilla, sukset jalkaan ja sauvakot käteen, sitten pienen pieni hiihto jotta päästiin muiden kisaajien kanssa lähtörykelmään.
Klo 7:00 lähtökajahti ja niin se sitten alkoi 100 kilometrin hiihto.
Garmin käyntiin ja kohti ensimmäistä ja ruuhkaista nousua, sillä tykittihän kaikki lähes 190 muutakin hiihtäjää samaan aikaan samaa nousua kohti. Pieniä hipaisuja nousussa kävi mutta ei sen pahempaa.
Ekan kierroksen aikana latupohjat olivat todella hyvässä kunnossa sillä oltiinhan ensimmäinen ryhmä joka pääsi irrottelemaan ladulle. Suurin osa latua kulki metsän siimeksessä jossa ei pahemmin maisemia katseltu, ne aukeat mitä oli tarjolla olivat sitten lähinnä peltoa jossa ei katseltavaa juuri ollut, mutta kyllä siellä yksi kohta ainakin oli jossa näkyi järvelle jolloin pääsi fiilikseen että voi veljet kuinka kivaa hiihdellä.
Hiihdon alkuhan oli sitten pelkkää ylämäkeä, sillä ekat 4km oli käytännössä pelkkää nousua sen jälkeen alkoi kumpuileva nouseva maasto jota kesti lähes 15km kilometriin asti.
Tällä alkupätkällä huomasi kyllä että selässä on ylimääräistä painoa, ylämäet olivat selvästi raskaampia mitä normaalisti. Siitä huolimatta pysyin muiden hiihtäjien mukana hyvin ja vauhti oli oikein mukava. Koska selässä oli juotavaa pyrin ottaamaan sieltä huikan tasaisin väliajoin, jolloin neste- ja energiatasapaino pysyisivät kokoajan tasaisena. Suunnitelma hyvä mutta ekalla kierroksella tuli juotua hieman liian vähän. Täytyy kyllä sanoa että vaikka pysyin hyvin letkan mukana niin silti meno tuntui jotenkin raskaalta ja motivaatio olivat hukassa kun matka tuntui vielä niin pitkälle ekan kierroksen aikana.
Siinä kyllä tuli kaikki mahdolliset keskeytyksen syyt käytyä läpi ja samalla tosin mietin syitä matkan jatkamiselle. Parasta lääkettä matkan edistymiselle oli kyllä se että kaikki huoltopisteet pystyin ohittamaan vauhdilla ja samalla ohitin aina ison ryppään hiihtäjiä, toisena hyvänä motivaationa oli mahdollinen työkavereiden kettuilu keskeytyksestä joten se auttoi myös jatkamaan hiihtämistä. Silti keskeyttäminen kummitteli aina ekan kierroksen loppuun asti jonne oli jo päättänyt lopettavani hiihtämisen ja varsinkin kun eteen tuli iso kyltti "100km toinen kierros".
Kierroksen tultua täyteen vilkaisin kelloa ja se näytti 3h 20min keskivauhdin ollessa noin 15km/h joka tarkoitti sitä että eka 50km oli menty 10 minuuttia nopeammin mitä viime vuonna jolloin matkana oli ainoastaan tuo 50km. Nyt jos vauhti säilyisi samana tai vaikka hidastuisikin vähän niin oma tavoite 7 tuntia hiihdosta olisi helposti saavutettavissa.
Tätä jäin sitten mietiskelemään ja fiilistelemään jolloin uusi kierros alkoi ihan puoliksi vahingossa. Toiselle kierrokselle lähdettäessä oli ladun varteen tehty omahuoltopiste jonne järjestäjän toimesta oli tuotu kilpailijoiden haluamia tarvikkeita. Itse en ollut jättänyt mitään tälle pisteelle mutta kyllä siinä muutamat vaihteli vaatteita ja suoritti huoltoa.
Toinen kierros tosiaan alkoi ja juomareppukin oli tähän mennessä keventynyt jonkin verran samoin olin keksinyt tekniikan miten saan letkun helposti kauluksesta, juotua siitä jonka jälkeen pieni puhallut putkeen jotta se tyhjenisi ja lopuksi letkun takaisin kauluksen suojaan jotta juomat eivät jäätyisi viimassa letkuun. Keventyneen olon avustuksella hiihtäminen tuntuikin jo paljon paremmalle. Uuden kierroksen alku sujui hyvin sillä baana oli melkoisen tyhjää, olinkin tainnut päästä juuri 50km hiihtäjien lähtöjen väliin. Kohta alkoikin nopeampia hiihtäjiä suhahdella ohi ja itsekin saavutin hitaampia edessä meneviä. Latupohjakin alkoi olla paikkapaikoin pehmeä sillä olihan siitä nyt mennyt jo parisen tuhatta hiihtäjää.
Nämä uudet haasteet siis hidastivat matkan tekoa jonkin verran mutta en sitä pahemmin miettinyt, hiihtelin vaan eteenpäin ja välillä jäin jonon perään hiihtelemään ja välillä menin siitä ohitse jos tuli hyvä paikka. Toisella kierroksella käytin samaa hyväksi havaittua ohitus tekniikkaa huoltopisteiden läpi hiihtämällä jolloin taakse jäi aina edessä ollut jono.
Mitähän sitä matkaa olisi taivallettu ehkä joku 60km kun ensimmäiset krampin oireet alkoivat ilmaantua ojentajissa, tässä vaiheessa aloinkin sitten juomaan enemmän urheilujuomaa. Matka jatkui ja jossain välissä näkyviin tuli pitkä jyrkkä ylämäki, ennen mäkeen lähtöä päätin tehdä pikaisen pysähdyksen ladun varteen ja ottaa taskusta GU Roctane geelin jossa on kofeiinia sekä suoloja. Arvelin että tämä voisi helpottaa oloa mahdollisten kramppien suhteen. Geelit kun olivat olleet etutaskussa ja siten ottaneet kylmää niin ne oli kuin paksua taikinaa ja siinä sitten saikin puristella kovasti että sain tulemaan ne pihalle. Pikaisen geelitankkauksen jälkeen matka jatkui jälleen hyvillä mielin. Seuraavalle huoltopisteelle (Hälvälä) päästyäni päätinkin pitää uuden huoltotauon ja otin siinä toisen Roctane geelin sekä namustelin pari geelikarkkia siinä samalla. Tällä tauolla tankkaamaan myös hiihteli rölli asuun pukeutunut hiihtäjä. :)
Matka jatkui jälleen ja toivoinkin että nyt olisi mahdolliset krampi voitettu ja loppumatkan voisi sitten hiihdellä hyvillä mielin ilman että kramppeja tarvitsisi pelätä.
82km kohdalla juuri huoltopisteen ohitettua edessä oli pitkä loivasti nouseva suora jossa oli hyvä antaa mennä vaan, suoran päässä oli sitten vielä jyrkempi nousu. Tässä jyrkemmässä nousussa sitten tapahtui sitten se kaikista inhottavin sillä oikea sisäreisi otti ja kramppasi. Matkan teko tyssäsi siihen keskelle mäkeä kuin seinään, onneksi muutaman metrin päässä oli risteys jonne sain itseni siirrettyä pahimman krampin mentyä ohi. Kyllä siinä hetki lepuuteltiin ja hölskyteltiin jalkaa ja juotiin urkkijuomaa jotta koko kramppi lähtisi pois. Kun olo helpotti niin lähdin jälleen jatkamaan matkaa mutta pelko uudesta krampista jyrkissä mäissä painoi kyllä mielessä koko loppumatkan.
Reissua tosiaan oli enää jäljellä 18km ja huoltopaikkoja enää kaksi Heinsuo sekä Tapanila. Mietinkin että voisin ottaa seuraavalla huoltopisteellä jotain suolaista mutta koska kramppeja ei tuntunut siihen mennessä enää ollenkaan niin päätin hiihdellä Heinsuon ohitse.
Urheilujuomaa tuli nyt juotua jo melkoisen paljon sillä onhan siinäkin jonkin verran suoloja niin juominen osaltaa auttoi kramppien hallintaan.
Heinsuolta Tapanilan huoltopisteelle matkaa oli noin 7km jossa päätin tehdä pikaisen pysähdyksen ja kysellä huoltajilta suolaa. Ainut pelko tällä matkalla minulla oli että se kuuluista viimeinen seinänousu olisi juuri ennen Tapanilan huoltopistettä ja sitä sainkin jännittää aina huoltopisteelle pääsyyn asti. Sillä jos huoltopiste oli ollut viimeisen jyrkännousun jälkeen silloin ei olisi enää ollut tarvetta pysähdellä koska se pahin mäki jossa jalat voisivat krampata olisi ollut ohitettu. Mutta onneksi Tapanila tuli vastaan ensimmäisenä näistä kahdesta. :)
Noh, suolaa ei ollut mutta suolakurkkuja ääntä kohti ja takaisin baanalle. En kyllä osaa sanoa oliko kurkuista mitään muuta kuin psykologinen hyöty. Nyt sitten oli edessä viimeinen etappi ja samoin seinänousu. Tämänkin mahdottomuuden jälkeen maali olikin jo todella lähellä. Oli kyllä mieletön fiilis kun metsän siimeksestä käännyttiin suoralle josta näkyi hyppyrimäet jolloin todellakin tiesi että nyt ollaan tosi lähellä maalia. Hyppyrimäkien luota onkin sitten enää jäljellä tosi pitkä ja jyrkkä alamäki. Päätin että otan tämän ihan rauhakseen kun olen koko matkan tähän mennessä pysynyt pystyssä niin viimeisessä alamäessä en halua kaatua, sillä olihan edessä vielä pari mutkaa. Viimeisten mutkien jälkeen jäljellä oli jäljellä loppulasku jossa oli myös latu-urat joten hyppäys uriin ja hyvä laskuasento kehiin ja menoksi.
Kyllä oli hyvä fiilis päästä maalisuoralle. Hiihtäjä oli loppujen lopuksi hyvissä voimissa mutta tietenkin väsynyt kun pitkämatka oli takana.
Loppuaika (7h 17min) meni loppujen lopuksi yli oman tavoitteen joka oli 7 tuntia mutta kun maaliviiva ylitettiin niin ei se siinä tilanteessa haitannut yhtään.
Pientä spekulointia aina pitää olla, ilman kramppi ongelmaa, ylimääräisiä pysähdyksiä ja hitaampia hiihtäjiä tai jos olisi ohitellut agressiivisemmin olisi tuo 7 tunnin alitus ollut täysin mahdollinen. Mutta toisaalta jos olisi tehnyt jotain toisin mitä nyt tein lopputulos saattaisi olla vaikka huonompi.
Ekan kierroksen aikana latupohjat olivat todella hyvässä kunnossa sillä oltiinhan ensimmäinen ryhmä joka pääsi irrottelemaan ladulle. Suurin osa latua kulki metsän siimeksessä jossa ei pahemmin maisemia katseltu, ne aukeat mitä oli tarjolla olivat sitten lähinnä peltoa jossa ei katseltavaa juuri ollut, mutta kyllä siellä yksi kohta ainakin oli jossa näkyi järvelle jolloin pääsi fiilikseen että voi veljet kuinka kivaa hiihdellä.
Hiihdon alkuhan oli sitten pelkkää ylämäkeä, sillä ekat 4km oli käytännössä pelkkää nousua sen jälkeen alkoi kumpuileva nouseva maasto jota kesti lähes 15km kilometriin asti.
Tällä alkupätkällä huomasi kyllä että selässä on ylimääräistä painoa, ylämäet olivat selvästi raskaampia mitä normaalisti. Siitä huolimatta pysyin muiden hiihtäjien mukana hyvin ja vauhti oli oikein mukava. Koska selässä oli juotavaa pyrin ottaamaan sieltä huikan tasaisin väliajoin, jolloin neste- ja energiatasapaino pysyisivät kokoajan tasaisena. Suunnitelma hyvä mutta ekalla kierroksella tuli juotua hieman liian vähän. Täytyy kyllä sanoa että vaikka pysyin hyvin letkan mukana niin silti meno tuntui jotenkin raskaalta ja motivaatio olivat hukassa kun matka tuntui vielä niin pitkälle ekan kierroksen aikana.
Siinä kyllä tuli kaikki mahdolliset keskeytyksen syyt käytyä läpi ja samalla tosin mietin syitä matkan jatkamiselle. Parasta lääkettä matkan edistymiselle oli kyllä se että kaikki huoltopisteet pystyin ohittamaan vauhdilla ja samalla ohitin aina ison ryppään hiihtäjiä, toisena hyvänä motivaationa oli mahdollinen työkavereiden kettuilu keskeytyksestä joten se auttoi myös jatkamaan hiihtämistä. Silti keskeyttäminen kummitteli aina ekan kierroksen loppuun asti jonne oli jo päättänyt lopettavani hiihtämisen ja varsinkin kun eteen tuli iso kyltti "100km toinen kierros".
Kierroksen tultua täyteen vilkaisin kelloa ja se näytti 3h 20min keskivauhdin ollessa noin 15km/h joka tarkoitti sitä että eka 50km oli menty 10 minuuttia nopeammin mitä viime vuonna jolloin matkana oli ainoastaan tuo 50km. Nyt jos vauhti säilyisi samana tai vaikka hidastuisikin vähän niin oma tavoite 7 tuntia hiihdosta olisi helposti saavutettavissa.
Tätä jäin sitten mietiskelemään ja fiilistelemään jolloin uusi kierros alkoi ihan puoliksi vahingossa. Toiselle kierrokselle lähdettäessä oli ladun varteen tehty omahuoltopiste jonne järjestäjän toimesta oli tuotu kilpailijoiden haluamia tarvikkeita. Itse en ollut jättänyt mitään tälle pisteelle mutta kyllä siinä muutamat vaihteli vaatteita ja suoritti huoltoa.
Toinen kierros tosiaan alkoi ja juomareppukin oli tähän mennessä keventynyt jonkin verran samoin olin keksinyt tekniikan miten saan letkun helposti kauluksesta, juotua siitä jonka jälkeen pieni puhallut putkeen jotta se tyhjenisi ja lopuksi letkun takaisin kauluksen suojaan jotta juomat eivät jäätyisi viimassa letkuun. Keventyneen olon avustuksella hiihtäminen tuntuikin jo paljon paremmalle. Uuden kierroksen alku sujui hyvin sillä baana oli melkoisen tyhjää, olinkin tainnut päästä juuri 50km hiihtäjien lähtöjen väliin. Kohta alkoikin nopeampia hiihtäjiä suhahdella ohi ja itsekin saavutin hitaampia edessä meneviä. Latupohjakin alkoi olla paikkapaikoin pehmeä sillä olihan siitä nyt mennyt jo parisen tuhatta hiihtäjää.
Nämä uudet haasteet siis hidastivat matkan tekoa jonkin verran mutta en sitä pahemmin miettinyt, hiihtelin vaan eteenpäin ja välillä jäin jonon perään hiihtelemään ja välillä menin siitä ohitse jos tuli hyvä paikka. Toisella kierroksella käytin samaa hyväksi havaittua ohitus tekniikkaa huoltopisteiden läpi hiihtämällä jolloin taakse jäi aina edessä ollut jono.
Mitähän sitä matkaa olisi taivallettu ehkä joku 60km kun ensimmäiset krampin oireet alkoivat ilmaantua ojentajissa, tässä vaiheessa aloinkin sitten juomaan enemmän urheilujuomaa. Matka jatkui ja jossain välissä näkyviin tuli pitkä jyrkkä ylämäki, ennen mäkeen lähtöä päätin tehdä pikaisen pysähdyksen ladun varteen ja ottaa taskusta GU Roctane geelin jossa on kofeiinia sekä suoloja. Arvelin että tämä voisi helpottaa oloa mahdollisten kramppien suhteen. Geelit kun olivat olleet etutaskussa ja siten ottaneet kylmää niin ne oli kuin paksua taikinaa ja siinä sitten saikin puristella kovasti että sain tulemaan ne pihalle. Pikaisen geelitankkauksen jälkeen matka jatkui jälleen hyvillä mielin. Seuraavalle huoltopisteelle (Hälvälä) päästyäni päätinkin pitää uuden huoltotauon ja otin siinä toisen Roctane geelin sekä namustelin pari geelikarkkia siinä samalla. Tällä tauolla tankkaamaan myös hiihteli rölli asuun pukeutunut hiihtäjä. :)
Matka jatkui jälleen ja toivoinkin että nyt olisi mahdolliset krampi voitettu ja loppumatkan voisi sitten hiihdellä hyvillä mielin ilman että kramppeja tarvitsisi pelätä.
82km kohdalla juuri huoltopisteen ohitettua edessä oli pitkä loivasti nouseva suora jossa oli hyvä antaa mennä vaan, suoran päässä oli sitten vielä jyrkempi nousu. Tässä jyrkemmässä nousussa sitten tapahtui sitten se kaikista inhottavin sillä oikea sisäreisi otti ja kramppasi. Matkan teko tyssäsi siihen keskelle mäkeä kuin seinään, onneksi muutaman metrin päässä oli risteys jonne sain itseni siirrettyä pahimman krampin mentyä ohi. Kyllä siinä hetki lepuuteltiin ja hölskyteltiin jalkaa ja juotiin urkkijuomaa jotta koko kramppi lähtisi pois. Kun olo helpotti niin lähdin jälleen jatkamaan matkaa mutta pelko uudesta krampista jyrkissä mäissä painoi kyllä mielessä koko loppumatkan.
Reissua tosiaan oli enää jäljellä 18km ja huoltopaikkoja enää kaksi Heinsuo sekä Tapanila. Mietinkin että voisin ottaa seuraavalla huoltopisteellä jotain suolaista mutta koska kramppeja ei tuntunut siihen mennessä enää ollenkaan niin päätin hiihdellä Heinsuon ohitse.
Urheilujuomaa tuli nyt juotua jo melkoisen paljon sillä onhan siinäkin jonkin verran suoloja niin juominen osaltaa auttoi kramppien hallintaan.
Heinsuolta Tapanilan huoltopisteelle matkaa oli noin 7km jossa päätin tehdä pikaisen pysähdyksen ja kysellä huoltajilta suolaa. Ainut pelko tällä matkalla minulla oli että se kuuluista viimeinen seinänousu olisi juuri ennen Tapanilan huoltopistettä ja sitä sainkin jännittää aina huoltopisteelle pääsyyn asti. Sillä jos huoltopiste oli ollut viimeisen jyrkännousun jälkeen silloin ei olisi enää ollut tarvetta pysähdellä koska se pahin mäki jossa jalat voisivat krampata olisi ollut ohitettu. Mutta onneksi Tapanila tuli vastaan ensimmäisenä näistä kahdesta. :)
Noh, suolaa ei ollut mutta suolakurkkuja ääntä kohti ja takaisin baanalle. En kyllä osaa sanoa oliko kurkuista mitään muuta kuin psykologinen hyöty. Nyt sitten oli edessä viimeinen etappi ja samoin seinänousu. Tämänkin mahdottomuuden jälkeen maali olikin jo todella lähellä. Oli kyllä mieletön fiilis kun metsän siimeksestä käännyttiin suoralle josta näkyi hyppyrimäet jolloin todellakin tiesi että nyt ollaan tosi lähellä maalia. Hyppyrimäkien luota onkin sitten enää jäljellä tosi pitkä ja jyrkkä alamäki. Päätin että otan tämän ihan rauhakseen kun olen koko matkan tähän mennessä pysynyt pystyssä niin viimeisessä alamäessä en halua kaatua, sillä olihan edessä vielä pari mutkaa. Viimeisten mutkien jälkeen jäljellä oli jäljellä loppulasku jossa oli myös latu-urat joten hyppäys uriin ja hyvä laskuasento kehiin ja menoksi.
Kyllä oli hyvä fiilis päästä maalisuoralle. Hiihtäjä oli loppujen lopuksi hyvissä voimissa mutta tietenkin väsynyt kun pitkämatka oli takana.
Loppuaika (7h 17min) meni loppujen lopuksi yli oman tavoitteen joka oli 7 tuntia mutta kun maaliviiva ylitettiin niin ei se siinä tilanteessa haitannut yhtään.
Pientä spekulointia aina pitää olla, ilman kramppi ongelmaa, ylimääräisiä pysähdyksiä ja hitaampia hiihtäjiä tai jos olisi ohitellut agressiivisemmin olisi tuo 7 tunnin alitus ollut täysin mahdollinen. Mutta toisaalta jos olisi tehnyt jotain toisin mitä nyt tein lopputulos saattaisi olla vaikka huonompi.
 |
| Työkaverin ottama kuva vajaa kilometri ennen maalia, hyppyrimäkien luota. |
 |
| Ja tässä selfie juuri maaliin päässeestä hiihtäjästä. Pientä jäätä havaittavissa |
Vaikka siellä hiihtäessä olin vakaasti sitä mieltä että ensi vuonna sitten lyhyemmälle matkalle jos lähden ollenkaan enää Finlandiaan. Mutta nyt kun aikaa hiihdosta on kulunut vajaa viikko niin mieli on kummasti vaihtunut ja olihan se loppujen lopuksi oikein mukava kokemus ja reissu. Ja olisihan nyt seuraavaan kertaan kokemusta miten tuo 100km lähdettäisiin suorittamaan. Sillä itsellä on aina se kun uutta pitkää kisamatkaa lähdetään suorittamaan ei sitä uskalla kaikkea antaa ettei sitten tuo matka päättyisi kesken.
Mutta se ratkeaa sitten ensi talvena, nyt sitten kohti seuraavaa isompaa kisaa joka onkin sitten Suomen ensimmäinen Ironman kilpailu kesäkuun lopulla ja jälleen kerran tapahtuma paikkana Lahti. Lahti on muuten myös toisen tälle kesälle suunnitellun triathlon kisan tapahtuma areena nimittäin otin Lahti Triathlonin heinäkuun lopulle viimeistely kisaksi ennen Turun Challengea.
Lopuksi vielä Garminin tallentamat tiedot hiihdosta.
Viimeiseksi Relive sovelluksen tekemä video Finlandia-hiihdosta
