Kalmar Ironman 15.8.2015

Vesa, you are an IRONMAN!

Kisaa edeltävänä viikkona olin katsellut jo vähän tavaroita matkaa varten, paljoa ei kuitenkaan pystynyt pakkailemaan kun kevyitä treenejä oli vielä tiedossa. Uintia halusin treenata eniten ja juuri avovedessä jotta kädet olisivat tottuneet uimaan märkäpuvunkanssa. Kun Joroisten jälkeen tuli avovesiuntiin pieni tauko niin seuraavassa uinnissa sen kyllä sitten huomasi ja olkapäät väsyivät selvästi enemmän mitä normaalisti. Muutamat parin tunnin pyöräilyt oli myös ennen reissuun lähtöä heitettävä niin pyörääkään ei saanut vielä pakattua. Sama tilanne päti myös juoksuvarusteisiin. Mutta kaikkea muuta sai kuitenkin jo kasattua. 

Tiistai 11.8.

Tiistaina koitti sitten kaikkien tavaroiden ja auton pakkaaminen. Täyteenhän se Mondeo tulikin tavaraa, pari pyörää, neljät vanteet + kaikki muut kisa kamat sekä normi matkatavarat. Matka kohti Helsinkiä alkoi noin klo 13 ja perillä oltiin 15 hujakoilla. Sitten vaan haettiin liput ja odotettiin laivaan pääsyä.

Keskiviikko 12.8.

Tukholman satamaan saavuttiin klo 9 korvilla ja siitä sitten lähdettiin ajamaan kohti Kalmaria. Matkalla pysähdyttiin Norrköpingissä koska siellä oli NASA:n näyttely A Human Adventure. Se kertoi tarinaa ihmisen matkasta avaruuteen ja näyttelyssä oli paljon aidonkokoisia aitoja että kopioita laitteista joilla ihminen on matkannut avaruuteen. 

Näyttelyn jälkeen hypättiin taas autoon ja suunnaksi Kalmar. Välillä piti tietenkin pysähtyä tankkaamaan sekä autoa että kuskia.

Perille Kalmariin saavuttiin joskus klo 19 aikoja ja sieltä jatkettiin vielä puolisen tuntia ajamista jotta päästiin majapaikkaamme. 

Edith & Julia Bed&Breakfast

Koska pari päivää oli mennyt matkustamiseen niin paikat olivat jo jumissa niin lähdimme vielä iltalenkille jotta veri alkaisi jälleen virrata suonissa ja keho aktivoituisi jälleen urheiluun.

Torstai 13.8.

Torstaina herätys oli hyvissä ajoin jotta ehtisimme hyvissä ajoin rekisteröitymään kilpailuun. Kyllä oli jännittävää nähdä kisa-alue ensikertaa kun Ironman bannereita oli joka puolella.

Eka kyltti ja heti piti poseerata, takana vaihtoalue

Expo alueen sisään meno ja sisältä löytyi myös rekisteröitymispaikka. Kun oltiin varmistettu kisaan osallistuminen niin lopuksi sieltä annettiin hieno IRONMAN-reppu jossa oli sitten kisaan tarvittavat kamat. Bike bag, Run bag, Streetwear bag, uimalakki, tarrat pyörään ja kypärään ja kisa ohjeet sekä mainoksia. Nämä kaikki kun saatiin niin lähdettiin kiertelemään keskustaa ympäriinsä ja löydettiinkin uinnin starttialue sekä maalialue.

Uinnin startti

Maali

Maalisuora

Palkintopallikin löytyi ja piti se testata miltä tuntuisi olla korkeimmalla paikalla

Uinnista poistumis paikka

Kaiken tämän jälkeen päätimme palata majapaikkaan valmistelemaan tavaroita kisaa varten. Ja hetki meni että ne edes löysi tuosta tavaran paljoudesta.

Stressattuamme tarpeeksi kisaa lähdimme vielä testailemaan pyöriä jotta ne varmasti toimivat sitten kisassa. Pyörien testaamisen jälkeen kello näytti sen verran että pitäisi jälleen lähteä ajamaan Kalmaria kohti ja siellä suunnata tennishallille jossa olisi kisainfo sekä pasta party.

Paljon on kisailijoita, reipas 2500

Meidän porukka, vasemmalta Anna-Mari, Vesa, Tiina, Jari, Antti, Sami ja Heikki

Kisainfon ja ruokailun jälkeen palattiin jälleen takaisin majapaikkaan ja unten mailla

Perjantai 14.8.

Aamu valkeni jälleen hyvissä ajoin ja aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan autolla Öölannin puoleista pyöräilyreittiä läpi. Oikein kaunista maastoa ja hyvin tasainen reitti koko matkan ajan.

Öölannin silta 6km pitkä

Maisema ajelulta palattua mentiin suoraan Kalmariin ja viemään kamoja vaihtoalueelle. Sininen Bike bag omaan naulakkoon numeron osoittamaan paikkaan ja samoin punainen Run bag. Pyörä vietiin myös omalle paikalleen. Onneksi tavaroiden paikat on hyvin tarkasti osoitettu niin ne myös löytää kisassa 2500 muun joukosta.

Siinä on keltamusta Scorpion paikoillaan ja melkein valmiina seuraavan päivän kisaan. Juomat, rengaspaineet ja tietokone jää vielä odottamaan seuraavaa päivää. Tavaroiden paikoilleen laiton jälkeen pyörittiin vielä vähän vaihtoalueella opetellen miten kisa reittiä vaihtoalueen puolella. Jonka jälkeen lähdettiin käppäilemään kaupungille.

Tuosta sitä juostaisiin lauantain kohti maalia

Tuolta tunnelin pimeydestä köpöteltäisiin myös lauantaina

Kello alkoikin näyttää jo sen verran että oli aika suunnata jälleen kohti majapaikkaa ja tarkistaa siellä viimeiset tavarat kuntoon ja painaua pehkuihin odottamaan aikaista herätystä.

15.8.2015 Ruotsi, Kalmar IRONMAN

Klo 03.00 herätyskello pärähtää ja koittaa kauan kauhulla ja innolla odotettu päivä. Yö tuli nukuttua yllättävänkin hyvin joten aamutoimien kimppuun, kisavarusteet päälle, kamat autoon. Klo 04.00 suunnattiin aamupalalle joka oli ihan kisaajia varten tehty näin aikaiseen. Massu sopivan täynnä hypättiin sitten autoon ja matka kohti Kalmaria sekä elämäni ensimmäistä Ironman kisaa alkoi.

Koska olimme hyvissä ajoin liikkeellä saimme parkkipaikan läheltä vaihtoaluetta niin loppujen tavaroiden kanssa siirtyminen oli helppoa. Vaihtoalueella vein ensimmäiseksi juomapullot pyörään ja pumpparin renkaisiin oikeat paineet sekä laitoin pyöräilytietokoneen kiinni pyörään. Sitten kävin pyörän läpi että kaikki toimii, vaihteet, jarrut, renkaat pyörii ongelmitta ja mielessä mietin miten hoidan tankkausta pyöräilyn aikana. Nyt kun pyörä oli kunnossa lähdin käymään vielä tarkistamassa juoksu ja pyörä vaihtopussit että ne on varmasti kunnossa ja paikoillaan. Sen jälkeen mentaaliharjoituksena vaihtoalueen toiminnot läpi. Tuolta tulen uimasta, nappaan pussin tuosta kohtaa, menen telttaan vaihtamaan varusteet, laitan uinti kamat pussiin ja annan pussin järjetäjille. Sitten juoksen pyörälle tiettyä reittiä pitkin, nappaan pyörän telineestä, hölkkäilen portin läpi ja alan pyöräillä. Pyöräilystä tullessa hyppään pois pyörältä, juoksen oman pyörä paikkani luokse laitan pyörän telineeseen ja juoksen ottamaan juoksuvarustepussin. Varusteiden vaihtoon telttaan ja pussista juoksukamat, pyöräilykamat laitetaan pussiin ja lähdetään pussin luovutuksen kautta juoksemaan.
Näin nyt on mentaaliharjoitus tehty vaihtoaluetoiminnasta reitin läpikävelyn kera, kisassa on sitten helppo mennä asiat lävitse kun tietää tarkkaan mitä tehdä kun ne on harjoiteltu.

Kello alkoikin näyttää jo niin paljon että oli aika lähteä kävelemään uinnin starttia kohti. Mutta sitä ennen kävin vielä käynnistämässä pyörässä kiinni olevan tietokoneen niin sekin olisi sitten valmiina pyöräilyä varten. Matkaa oli noin 400 metriä uintipaikaal joka oli tuota pikaa kävelty. Sitten mentiin vielä odottamaan vessa jonoon mutta sinne ei kyllä koskaan ehditty kun jono oli niin pitkä. Siispä märkäpukua kiskomaan päälle ja etsimään oma paikka lähtöjonosta. Uintiin oli niin sanottu rolling start eli uimarit menivät jonoon oman arvioidun uintiaikansa perusteella ja siitä sitten hiljalleen valuttiin kohti satamaa ja uinnin lähtöä. Virallinen lähtö tapahtui pro kisailijoiden osalta klo 6.55 ja kaikki loput lähtivät klo 7.00-7.15 välisenä aikana. Itsellä kisan startti koitti noin klo 7.07 eli 7 minuuttia jouduin jonossa kulkemaan ennen kuin pääsin veteen. Ajanotto kutakin kisaajaan kohti käynnistyi vasta kun pääsi oikeasti uimaan joten jonottamis aikaa ei laskettu kisa ajaksi.

Uinti käynnistyi omalta osalta oikein hyvin ja sain pidettyä rennon vauhdin ja hyvän rytmin peräti noin 200m. Sitten alkoivat aallot tuntua ja haittaamaan myös suunnistusta mutta tahti tippui vain hieman seuraavat 200-300 metrin matkalla. Ensimmäiselle kääntöpoijulle kun pääsin ja lähdin uimaan takasuoraan niin muuttui samalla myös tuulen ja aaltojen suunta vastaisesta sivuttaiseksi ja samalla myös aamu aurinko alkoi paistamaan silmiin aina hengittäessä. Tämä kaikki häiritsi uintia niin paljon että menetin rentouden ja rytmin ihan täysin enkä enää osannut keskittyä pelkkään uimiseen vaan kaikki muu pyöri nyt mielessä. Poijuja oli todella vaikea nähdä aalloista johtuen ja samoin sivutuuli painoi kokoajan pois suoralta reitiltä niin sitä joutui uimaan vähän vinottain jotta pysyi edes jotenkin suunnassa mutta silti poijua lähetyessä tuntui että sai uida vasta allokkoon jotta poijun olisi kiertänyt sen oikealta puolelta. Matkalla näin muuten yhden meduusankin. Kaiken lisäksi uimalasini alkoivat vuotamaan vettä sisään niin jouduin niitäkin tyhjentämään muutaman kerran matkalla. Huh, eka suora saatiin uitua ja käännöksen paikka.

Käännöksen aikana uintiin 100-200m myötä aallokkoon joka oli kyllä sivuaaltoon verrattuna kivaa uida. Sitten käännyttiin jälleen toiselle pitkälle suoralle ja tällä kertaa minulla ei ollut mitään hajua minne suunnistaa, poijua en näkynyt missään siispä päätin uida vaan porukan mukana ja yrittää löytää sen poijun sitten matkan varrella.

Toista suoraa uidessa ajaudin matalikkoon ja melkein ylsin uimaan käsipohjaa mutta päätin kuitenkin siirtyä syvempiin vesiin uimaan ettei aallot paiskaa minua kivikkoon. Puolessa matkaa aloin ymmärtää että nyt kyllä mennään vika suuntaan ja korjasin hieman kurssia mutta en silti vielä tarpeeksi kun sitten lopulta näin poijun niin olinkin jo sen verran lähellä että jouduin uimaan ainakin 100m vasta-aallokkoon että olisin päässyt poijulle asti. Jes, pahin takana! Onneksi sillä olin maistellut suolavettä muutaman kerran sen verran että uinti pysähtyi totaalisesti ja jouhuin yökkäilemään hetken aikaa ennen kuin pääsin taas jatkamaan matkaa.

Myötätuuleen olikin taas kiva uida ja nyt päästiinkin sitten suojaisempiin tunnelmiin sillä loppu matkaa suojasivat aallonmurjatat sekä saaret, pientä avomeri koukkausta lukuunottamatta. Nyt kun aallokkoa oli vähemmän niin aloin ajoittain saada kiinni myös omasta uinnista mutta vain lyhyitä pätkiä kerrallaan sillä pää ei vaan ollut täysillä mukana tekemisessä. Mutta oli silti kiva kun pystyi ohittelemaan porukkaa uidessa aina kun oman rytmin sai toimimaan. Loppupätkä uinnista oli helppoa ja sillan alitus oli mukava kokemus, sitten olikin jäljellä enää viimeinen suora ja sitä oltiinkin jo vedestä nousemis alueella.
Uinnin loppuajaksi tuli kaikkien vaikeuksien kautta 1h 35min 36sek joka on noin 15min hitaampi mitä arvioin uivani mutta olosuhteet huomioon ottaen olin silti tyytyväinen suoritukseeni.

Juuri uimasta tulleena

Lakki ja lasit on jo saatu pois päästä ja käsi alkaa taitaa etsi märkäpuvun vetoketjua

Uinnin tietoja, kuva isonee klikkaamalla sitä

Uinnin jälkeen tultiin vaihtoon ja sitä kovasti treenanneena tiesin tarkkaan mitä pitää tehdä ja missä järjetyksessä. Vaihto menikin oikein näppärästi ja pyörän päällä oltiin hujauksessa. Vaihtoaika 4min 49sek ei nyt ole niitä nopeimpia mutta minulle aivan välttävä.

Ensimmäinen vaihto uinnista pyöräilyyn

Pyöräilyyn oli kyllä todella mukava siirtyä kauhean uinnin päätteeksi, mieli ihan lepäsi kun sai polkea menemään eikä tarvinnut miettiä tuleeko hengittäessä suullinen vettä ilman sijaan. Ensimmäiset pari kilsaa meni taajaman suojissa mutta sitten käännyttiin Öölannin sillalle ja heti alkuun olikin sitten nousu 44 metrin korkeuteen ja suoraan vastatuuleen kaiken lisäksi. Joten nopeus jos sitä edes sellaiseksi voi kutsua oli miltein kävelyvauhtia mutta niin se näytti olevan kaikkilla muillakin. Joten sykkeitä säästellen poljeskelin hissunkissun mäen ylös ja sitten alamäki ja loput sillasta joka oli 6km pitkä kaiken kaikkiaan.

Öölannin puolella käänyttiin etelään ja tuuli muuttui vastaisesta sivutuuleksi. Mieluummin silti sivutuulta kuin vastatuulta, joten parempi näin. Olin ladannut pyörään kaikkiaan 5 pulloa juotavaa josta yksi pullo oli sellaista siirappia (vahvaa urheilujuoma sekoitusta) josta tulisi peräti 5 litraa juomakelpoista juomaa kunhan sen lantaraa vedellä. Huoltopisteitä pyöräilyssä oli noin 20km välein ja tuona ainana sain juotua aina yhden pullon tyhjäksi ja sain valmisteltua siirapista uuden panoksen etupulloon ja huoltopisteellä ottaisin vain vettä jolla lantraan seoksen sopivaksi, samalla lisäsin pulloon myös pari elektrolyytti tablettia. Näin jatkui seuraavat 4-5 huoltopisteen väliä.

Päätin polkea alhaisilla PK2 sykkeillä pyöräilyn läpi ja siten siitä tulikin kyllä miltein retkipyöräily mutta mikäs siinä kun oli paljon kavereitä mukana ja maisemat oli todella hienoja. Ja kun oltiin Tiinan kanssa käyty ajamassa autolla tämä reitti läpi niin oli hieman kartalla missä milloinkin olitiin. Aina välillä mieleen tulikin että miten Tiinan on mahtanut selvitä uinnista kun hän on niin pelokas aina vedessä, pahasti pelkäsin että hän olisi keskeyttänyt. Mutta noin 70km kohdalla asia selvisi kun näin tutun pyörän ja selän tulevan vastaan. Huusin kannustuksen Tiinalla ja kerroin myös että oma uintini oli mennyt todella surkeasti odotukseen nähden ja myös että seuraavalla huoltopisteellä pidän wc tauon. Sitten matka olikin kasvanut jo niin suureksi meidän välillä ettei enempää pystynyt juttelemaan.

Mieli huojentuneena jatkoin polkemista ja kun se huoltopiste tuli vastaan niin hoidin asiani ja jatkoin jälleen matkaa. Sitten lopulta tultiin käännökseen ja alkoi myötätuuli osuus, siitä innostuneena poljinkin sitten vähän ylikovaa ja sykkeet nousikin vähän turhan ylös mutta ajattelin että tämän on niin lyhyt aikaista ettei sillä ole väliä. Tällä myötäisellä saavutinkin sitten tämän pyöräilyn huippunopeuden 62,5km/h. Tämän nopean pätkän jälkeen käännyttiin jälleen sivutuuleen ja nopeudet tipahtivat jälleen "normaalille" tasolle. Seuraava pätkä mitä odotin kovasti oli jälleen kerran Öölannin sillan ylitys sillä nyt se tulisi olemaan myötätuuleen ja sehän lupailee hyviä vauhteja. Ja niinhän siinä sitten mentiin noin 40km/h päästiin sillan yli että heilahti, se pieni nousu hidasti vähän mutta alamäki tultiin taas lujaa.

Näin kun oltiin jälleen mantereella oli suuntana keskusta jossa käytiin kääntymässä ennen mantereen puoleista noin 60km pituista lenkkiä. Tässä vaiheessa pyöräilyä oli siis takana noin 120km joka oli minulle jo nyt pisin pyöräily ikinä ja vielä pitäisi pyöräillä tuo 60km. Tässä vaiheessa olin jo tyhjentänyt pari omaakin pulloa juomista jotta saisin vähän painoa pois pyörästä tälle loppu pätkälle. Jäljellä oli enää siirappia puolipulloa sekä cofeiinilautaus pullo joka on tarkoitus juoda ihan pyöräilyn loppuun jollain siitä saa uutta virtaa juoksuun. Seuraavalla huoltopisteellä tein jälleen uuden latauksen siirapista ja jatkoin polkemista. Tässä vaiheesa minulla oli alkanut myös särkemään molempia polvia sillä enhän ollut näin pitiä matkoja koskaan polkenut niin onhan se jossain tunnuttava.

Sain myös aika ajoin nousta seisomaan pyörän päällä ja jumpata selkää kun se alkoi olla jumissa ja samoin niska oli kipeä mutta takamus jopa yllättävän vähän ilmoitti itsestään. Vaikka Öölannin puolella maisemat olivat upeat niin myös täällä mantereen puolella oli hienoja paikkoja mistä pyöräiltiin, voin kyllä kiittää reittisuunnittelijoita hyvästä reitistä. Parilta viimeiseltä huoltopisteeltä päätin ottaa pelkästään vettä mukaan samalla kun join sitä cofeiini pullollista. Suoraan sanottuna minua oli alkanut tylsistyttämään tuossa pyöräilyn loppuvaiheessa kun sitä juoksuun pääsyä odotti jo niin kovasti ja lisäksi kun tuota mantereen puoleista reittiä ei käyty ennakkoon läpi niin ei ollut hajuakaan missä milloinkin oli menossa joten ainut matkan kertoja oli matkamittari jota kyllä seuraili tiuhaan tahtiin tässä lopussa.

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin sitä saavuttiin takaisin vaihtoalueelle 5h 56min 8sek myöhemmin. Pyöräily kaiken kaikkiaan oli mennyt oikein hyvin ja suunnitellusti, tuuli toki hidasti vauhtia jonkin verran mutta tyytyväinen oli jälleen suoritukseen sillä oma maksimitavoite aika oli 6 tuntia ja se alitettiin. Näin jälkikäteen voi miettiä että olisinko voinut polkea vähän kovempaa mutta olisiko se sitten taas vaikuttanut juoksuun niin ei voi tietää. Onpahan ensi kerralle mitä parantaa.

Varmaankin pyöräilyn alkuvaiheistä

Samoin tämä ihan pyöräilyn alusta

Tässä lähestytään ekaa huoltopistettä noin 20km kohdalla

Tässä vaan pyöräillään jossakin

Pyöräilyn päätteeksi jälleen vaihtoalueella ja koska se toiminta oli hallussa niin kaikki sujui hyvin ja ehdin käydä kusellakin tässä välissä, salaa toivoin ettei sitten juoksussa tarvite pysähdellä kun nyt käy. Toinen vaihto 4min 29sek on hidas mutta onhan siinä tarpeilla käynti mukana.

Juostavana oli siis maraton ja tuo matka oli jaettu kolmelle kierrokselle ja aina yhden kierroksen jälkeen sai käteen rannekkeen joka kertoi monta kierrosta on juossut.

Juoksuun lähdin jälleen puhtain mielin kun oli taas yksi osuus takana ja enää viimeinen koitos edessä. Alkuun juoksu kulki todella kevyesti (noin 5min/km) ihan ihmettelin että sainko minä uudet jalat sieltä vaihtopussista kun näin lujaa mennään. Siispä päästin hidastaa vauhtia että jaksaisin varmasti loppuun asti. Vaihdin säädön jälkeen matka jatkuin noin 5.40min/km vauhdilla ja siihen olin tyytyväinen ja toivoin että jaksaisin mennä sillä vauhdilla koko juoksun läpi.

Ensimmäiset kilsat menivät hyvin ja toiselle huoltopisteelle saavuttaessa krampit alkoivat ilmoittaa itsestään joten nappasin tähän väliin suolatabletin ja join huoltopisteellä vettä ja urheilujuomaa päälle. Ja muutaman satasen jälkeen krampit ja jumit olivat tiessään ja juoksu jatkui. Noin puolen tunnin juoksun jälkeen alkoi vatsaa turvottaa kovasti ja päätinkin että käyn seuraavalla huoltopisteellä vessassa ja toivon että olo helpottaa tuon yhden tauon jälkeen. Turvotus ei kuitenkaan helpottanut ja juoksemista oli vain jatkettava.

Uintia ja pyöräilyä haitannut tuuli tuntui kadonneen täysin juoksu osuuden alettua ja lisäksi aurinko joka oli paistanut koko päivän pilvettömältä taivaalta paahtoi nyt juostessa todella kuumasti. Ilman kerrotaan olleen noin 23 asteista joka ei nyt mielettömän kuuma ole mutta kyllä siinä lämmin tulee juostessa. Kovasti mietin nesteytystä koko juoksun ajan ja toivoin että saisin riittävästi nesteitä ettei vaan kisa päättyisi nestehukan takia. Toisena asiana mieltä painoi koko ajan tuo vatsan turvotus joka ei ottanut helpottaakseen. Joroisilla kun sain jalkaani mojovat rakot juoksu osuudella niin sekin kaivoi mieltäni tätä maratonia juostessani ja sama polttava tunne oli kyllä kengissä kuin viimeksi niin arvelin että siellä ne rakot mukavasti alkaa kehittyä mutta en niitä jäänyt miettimään. Ensiaputeltan nähdessäni kyllä mietin että pitäisikö käydä pyytämässä rakkolaastaria mutta tuumasin ettei yhdet rakot minun juoksua hidasta. Tapasin juoksun aikana Kotkalaisen Aquila triathlonin kisaajan joka heitti vinkin että vältä suihkuja koska ne saattaa altistaa kenkien kastuttua rakoille, niinpä välttelin kenkien kastumista ja polttava tunne kengissä pysyi hyvin kurissa.

Juoksu jatkui kierros kierrokselta ja välillä yritin katsella josko Tiina tulisi jossain kohti vastaan mutta välillä taas olin niin omissa ajatuksissani että tuskin olisin huomannut Tiinaa vaikka olisin törmännyt häneen. Omat asiat kuitenkin oli päälimmäisenä mielessä. Aina välillä kun suomalaisia tuli vastaa tai meni ohi niin kuuli kannustusta sekä pääsi kannustamaan. Se aina piristi mietä ja auttoi jaksamaan eteenpäin. Samoin kuin uskomaton yleisön kannustus. Kannustajia riitti ihan koko juoksu matkan ajalle, keskittyen tietenkin Kalmarin keskustan tietämille ja pariin suurempaan kannustusalueeseen. Musiikki soi monessa kohtaa kovaa ja porukka tekee aaltoja joihin on kiva yhtyä mukaan. Kylmiä väreitä kyllä aiheutti se kun keskustan alueella juoksee ja alkaa yllyttämään yleisöä taputuksiin ja äänen pitämiseen. Aina sellaisen kohdan jälkeen tuntui että on valmis vaikka juoksemaan toisenkin maratonin kun yleisöstä sai niin paljon lisää virtaa.

Vatsa tosiaan vaivasi miltein koko juoksun ja kaikkiaan 9 kertaa joudun pysähtymään vessa tauolle toivoen että olo siellä helpottaisi edes vähän. Aikaa noihin pysähdyksiin hävisi reilut 15min. Kaikista eniten kyllä joka kierroksella odotti sitä kohtaa jossa käteen annettaisiin se ranneke joka ilmoittaisi monta kierrosta on takana. Kyllä oli masentavaa juosta siitä ekan kierroksen ja tokan kierroksen kohdalta ja ajatella aina että vielä kaksi ja vielä yksi kierros lisää. Mutta kun siihen kohtaa tuli kolmannen kerran ja tajusi että nyt on enää juostava maaliin mieliala kohosi huomattavasti ja sitä oikein alkoi odottaa että milloin pääsee mihinkin kohtaa juoksua ja maali lähenisi koko ajan.

Viimeiset pari huoltopistettä olin juossut kokonaan ohi kun en jaksanut enää pysähdellä juomaan ja miettimään vatsan kuntoa, koska maali oli niin lähellä niin annoin mennä loppuun asti. Rannekkeet annettiin noin 3km ennen uuden kierroksen alku/maalia ja voin sanoa että ne viimeiset 3km tuntuivat kyllä pitkiltä kun odotti että se maali olisi joka kulman takana. Muuten juoksu alusta oli tasaista asfalttia mutta keskustan alueella oli mukulakiveä joka oli väsyneille ja rakkoisille jaloille myrkkyä juosta. En osaa edes kuvailla sitä tunnetta mikä oli siinä maalisuoralla ja kun sen maaliviivan ylitti. Sanoin kuvaamaton mahtava tunne.

Maraton meni aikaan 4h 34min 15sek, mikä on reipas puoli tuntia eli oman tavoite ajan ja kuluihan tuosta ajasta vielä reilu 15min vessassa niin tyytyväinen olen kyllä aikaan. Kokonaisaika 12h 15min 17sek, vähän jäi tavoitteesta (joka oli alle 12h) mutta kelin ja muut vaikeudet huomioon ottaen olin erittäin tyytyväinen aikaan. Maaliin päästyä ekaksi lyötiin mitalli kaulaan ja sitten Red Bull tölkki käteen. Sitten menin finisher kuva jonoon jossa vierähtikin tovi. Kuvasta päästyäni suuntasin athleate gardeniin eli palautumisalueelle joss heti vastaan tulikin Sami, Jari ja Heikki jotka olivat päässeet maaliin ennen minua. Siinä vaihdettiin onnittelut kättelyineen ja halauksien kera ja oli kyllä itselle tunteikas hetki. Siitä sitten suuntasin syömään ja kävin myös ensiapu teltassa laastaroimassa rakkoja jalasta. Reipas tunti vierähtikin hyvin nopeasti ja kohta Tiina olikin minun hihassa kiinni ilmoittamassa että maalissa ollaan neljän rengas rikon siivittelemänä. Huima nainen, moni olisi kyllä jättänyt leikin kesken tuossa vaiheessa, suomalaista sisua jos ei muuta. Kouvolan Sanomistakin soittelivat ja halusivat saada tarinan maaliin tulleilta kuvan kerta ja sellainenhan annettiin. Jo samana iltana pääsi netistä lukemaan Kouvolalaisten seikkailusta Kalmarin aalloissa.
Kouvolalaiset selvisivät maaliin Kalmarin aalloista

Ekaa kierrosta juostaa, vielä hymyilyttää

Eka kierros loppumaisillaan

JES, matolla mä oon matolla

Enää muutama metri ja 226km on takana 

Maalissa

Vielä toisesta kulmasta

Mitalli kaulassa ja rannekkeet kädessä, kaikki kierrokset tehty

Juoksun dataa

Vaikka juoksun aikana mietti ettei enää ikinä tätä uudestaan ja pari seuraavaa päivääkin meni samoilla fiiliksillä niin kyllä se mieli sieltä kuitenkin kääntyi ympäri ja on se lähdettävä parantamaan aikaa vielä uudestaan. Jos mitään vaikeuksia ei olisi ollut missään kohtaa niin uinti olisi voinut mennä 15-20min nopeammin. pyöräilystä olisi saanut varmaan 20-30min pois tyynellä kelillä ja juoksu olisi ollut 15-20min nopeampi ilman ylimääräisiä pysähdyksiä. Joten nuo kun ottaa huomioon niin 12h alle olisi mennyt aika että humpsahti joten paljon on parannettavaa seuraavaa kertaa varten.

Garminin mittaama reitti ja aika

Seuraavan päivän tunnelmia

Lähikuva mitallista

Tuollaiset rakot sain aikaiseksi 

siinä vielä viimeiset tunnelmat repun kertomana

Paluu matka Kalmarista alkoi maanantai aamusta kohti Tukholmaa ja vai pari nopeaa pysähdystä matkalla tehtiin muuten tultiin yhtä soittoo satamaan asti.

Laivaan pääsyä odotellessa

Kisan jälkeisellä viikolla olo oli oikein mainio ja pääsin käymään pari kertaa kevyellä pyörälenkilläkin ja kertaalleen pääsin uimaankin avoveteen. Mutta nyt puolitoista viikkoa kisan jälkeen olo on flunssainen mutta toivottavasti jo parantumaan päin sillä en malta oikein odottaa että pääsisin taas treenaamaan. Tulevana viikonloppuna olisi työpaikan porukalla mahdollisuus lähteä tehopakkauskisaan joka on sellainen rento henkinen seikkailukisa. Kyllähän siinä mennään noin 6h pitkin poikin metsiä ties millä välineellä joten olisi todella mukava lähteä mukaan mutta vielä en osaa sanoa olenko kisa kunnossa. Täytyy odotella perjantaihin ja käydä sitten pieni lenkki juoksemassa jos tuntuu että voisi mahdollisesti lähteä mukaan. Sillä tuo pieni juoksu kyllä kertoo palautumisen tilan karusti jos on kertoakseen.

Mutta ensi vuonna uudet kujeet, kisa kalenteria jo kovasti läjätään jotta tietää mitä kisoja on milloinkin niin osaa vähän suunnitella aikatauluja mihin olisi mahdollista lähteä. Tänä vuonna kisakausi tuntui jotenkin loppuvan kesken ja ajattelinkin että voisi hieman pidentää sitä ensi vuonna. Kisoja yritän saada myös enemmän kuin tänä vuonna ja voisi myös käydä testailemassa uusia kisoja niin näkee vähän erireittejä. Toisaalta myös ne vanhat kiinnostaa koska aina niissä on jotain hampaankolossa ja haluaisi parantaa omaa reittiennätystä.

Nyt saattaa tulla pidempi tauko tähän blogin päivitykseen kun tiedossa on pelkkää treenaamistä mutta yritän laittaa jotain aina välillä että pysyy tämäkin tarina hengissä.

Näkemisiin ja kuulemisiin Kalmar kiittää ja kumartaa

IRONMAN KALMAR FINISHER 2015

MÄ TEIN SEN!!