Tuli tuossa hankittua unen ja palautumisen seurantaan tarkoitettu Emfit QS laite. Laite on hyvin yksinkertainen. Anturi vyösijoitetaan patjan tai petarin alle rintakehän kohdalle ja yhditetään langattomaan verkkoon. Sen jälkeen se toimii täysin automaattisesti, tunnistaa kun tulet sänkyyn ja milloin poistut siitä. Saman tien kun olet herännyt ja poistunut sängystä Emfit lähettää tiedot verkkoon tutkittavaksi.
Nyt reilun viikon verran dataa kerätty ja täytyy sanoa että kyseisen viikon unet ovat olleet kyllä todella surkeita, taitaa olla yksi tai kaksi suhteellisen hyvin nukuttua yötä.
Vielä täytyy keräillä lisää dataa jotta pääsee kunnolla tulkitsemaan
kuinka sitä oikein palautuu ja mikä on normaalit tasot minulle. Mutta jo nyt pystyy huomaamaan kuinka paljon yövuorojen tekeminen vaikuttaa palautumiseen, käytännössä palautuminen on täysi nolla ellei jopa rasittuneempi mitä se oli illalla ennen töihin lähtöä. Jatkamme siis seurantaa ja datan tulkintaa.
Sohjoa
Tämä alkutalvi kun on ollut mitä on ollut niin miltein kaikki treenit on tullut tehtyä sisällä. Ei oikein nappaa lähteä ulos juoksemaan kun sataa vettä tai sitten on kauhea loskakeli jolloin kengät on märät jo ekan 200 metrin jälkeen, juoksepa siinä sitten 20km. Ainut ulkoliikunta mitä olen tykännyt tehdä on ollut hiihtäminen Valkealan tykkilumiladulla. Siellä onkin tullut vietettyä aikaa ihan mukavasti ja kilometrejäkin on kertynyt jo yli 260.
Valkealan hiihtoladuilta
Fysioterapeutti sairaalaan
Viimeksi kerroin siitä kun olin kaatunut hiihtäessä ja kylki tuli siinä rytäkässä kipeäksi. Tarkoitus oli mennä vielä fyssärille tutkittavaksi mutta tämä kyseinen ammattilainen perui vastaanoton kun hän oli saanut tyrän ja sen seurauksena joutunut sairaalaan. Noh, ainahan se oma terveys on etusijalla. Nyt kun vastaanotto oli peruttu ja tuo kylki tuntui parantuvan päivä päivältä niin ajattelin että jätän nyt sitten käymättä kun vaikuttaa siltä ettei käyntiä tarvita. Nyt kuitenkin jouluaaton iltana kylkeen alkoi yllättäen pistää tietyssä asennossa ja tietynlaisella liikkeellä. Tiedä nyt sitten enää mitä tässä tehdä... Aattona kävin sitten hiihtämässä mutta ei se kylki siitä ainakaan mitään tuumannut, hyvin pystyi hiihtämään eikä hiihdon jälkeen tuntemus ollut millään tavalla erilainen.
Välillä vähän juoksuakin
Onneksi tuo keli alkaa hiljalleen vaihtua oikeasti talven puolelle niin juoksu ulkonakin alkaa taas maistua paljon mukavammalle. Ei tarvitse enää tossut märkänä käydä juoksemassa vaan askeleen alta kuuluu mukava lumen narskunta.
Jouluaatto aamuna kävin juoksemassa pienen tonttulenkin. Oikein kiva luminen keli oli silloin kun edellisenä yönä oli satanut reilusti uutta lunta.
Illemmalla oli sitten hyvä käydä hienosti katettuun joulupöytään syömään ja odottelemaan josko niitä lahjoja olisi tullut.
Kaikki ei aina ole niin ruusuista
Vaikka treenit on sujuneet oikein mukavasti niin tänä kuin viime talvenakin tuo hiihto tahtoo viedä kaiken ajan ja sitä kautta muut treenit meinaavat vähän kärsiä. Uimahallissa viimeksi tullut käytyä pari viikkoa sitten ja kyllä juoksu ja pyöräilykin ovat vähän kärsineet puutteesta. Tosin hiihtäminen kyllä hyödyttää pyöräilyä kun jaloilla tehdään niin kovasti töitä samalla ja kyllähän ylävartalokin tekee töitä niin luulisi että siitä on hyötyä myös uintiin. Mutta juoksu on sitten ihan omanlaisensa laji niin sitä kyllä pitäisi käydä tekemässä.
Nyt sitten päätin että vuoden alusta otan ihan henkilökohtaisen valmentajan joka tekee treeniohjelmat minulle huomioiden minun vuorotyön sekä kaikki tulevat kisat. Netistähän kyllä löytyy treeniohjelmia vaikka kuinka mutta niiden integrointi omaan elämän rytmiin on välillä vähän hankalaa. Vuorotyö sotkee niin kovasti treenaamista ja lepäämistä ja sitten isommat kisat vaativat aina oman latautumisen niin kyseinen viikko on suunniteltava kisan ehdoilla.
Yksi iso huomio
Kun tuo aerobinenkunto alkaa olla jo oiken mukavalla tasolla ja sitä jaksaa mennä melkoisenkin kovaa tietynaikaa. Olen nyt alkanut huomata että minulla tuo fyysinenkunto raahaa pahasti perässä. Koskaan kun en ole ollut mikään fani salilla käymiseen. Varsinkin hiihtäessä sekä pyöräillessä huomaa parhaiten että jaloista loppuu voima kun lähdetään menemään kovempaa. Aerobisenkunnon kannalta jaksasi kyllä mennä kun sykkeet ovat hyvissä rajoissa mutta ei vaan jaksa puskea riittävällä voimalla eteenpäin. Itseasiassa myös uinnissa tulee eteen tuo kyseinen voiman puute, tietyn matkaa jaksaa mennä hyvällä tekniikalla ja sykkeet pysyvät myös hyvin hallussa mutta sitten alkaa käsistä loppua voimat jolloin tekniikka huononee vetojen määrä kasvaa ja sitä kautta aerobinenkunto joutuu kovemmalle rasitukselle. Nyt siis pitäisi oikeasti saada raahattua itsensä sinne salille joka viikko tekemään voimaa jotta saataisiin lisää vauhtia menemiseen.
Instagramissa muistelua menneistä kisoista
Tuolla Instagramin puolella päätin alkaa laitella kuvia menneistä kisoista, yksi kuvasarja aina päivässä. Kiva kyllä muistella välillä menneitä aikoja ja kuinka niitä kisoja jännitti silloin. Onneksi niistä on tullut kirjoiteltua tänne blogiin niin voi sitten palata menneeseen. Tosin blogin kirjoittamisen aloitin vasta 2015 mutta heti ekana tuli kirjoiteltua kaikki menneiden vuosien kisat ja kuinka päädyin triathlonin maailmaan. Instassa mennään tällä hetkellä vuodessa 2013 mutta täältä blogista kyseisen vuoden kisat löytyvät vuoden 2015 tammikuun kohdalta jolloin olen kirjoitellut melkoisen monta päivitystä menneistä kisoista.
Täytyypäs sanoa että olipas melkoinen vääntäminen tuon Ironman osallistumisen kanssa mutta nyt on onneksi kaikki asiat kunnossa matkojen, majoittumisien ja kisan osalta.
Nirvana on Ironmanin yhteistyökumppani joka järjestää muutaman ylimääräisen paikan jo loppuun myytyyn kilpailuun ja sen kautta saa myös majoitukset.
Tosiaan, 23.11. ilmoittauduin Nirvanan kautta Barcelonan Ironman kisaan. Sivuilla sanottiin että 7-10 päivän kuluttua Ironman lähettää sähköpostin missä on linkki henkilökohtaiseen rekisteröitymiseen Barcelonan kisaan. Eihän siinä muuta kuin odottelemaan, sillä aikaa hoidin kaikki muut asiat kuntoon eli majoituksen, lennot, paikan pyörälle lennolta, lentokenttä kuljetukset yms. Nyt oli sitten kaikki muut asiat hoidettu ja maksettu paitsi itse kisaan osallistuminen. Nirvanan verkkosivuilla onneksi oli chatti jonka kautta pystyi juttelemaan henkilökunnan kanssa joka kyllä vakuutti että kisaan osallistumisesi on 100% varmaa ja linkki sähköpostiisi tulee kyllä tuota pikaa. Kun aikaa oli kulunut jo 15 päivää niin menin jälleen chattiin että sähköpostia ei ole vieläkään kuulunut. Jälleen vakuutettiin että kyllä se sieltä tulee ja osallistumisesi on kyllä varma joka tapauksessa. Mutta jos seuraavan viikon tiistaihin mennessä ei ole vielä postia tullut niin laita sitten tänne meille sähköpostia niin selvitetään missä mennään.
Noh, tiistai tuli ja iltakin jo koitti mutta postia ei näkynyt. Siispä kirjoitin Nirvanalle että ei ole kuulunut vielä postia Ironmanilta. Tästä muutama tunti eteenpäin ja lopultakin 12.12. sähköpostia Ironmanilta, JEE :D Nyt lopultakin pystyin virallisesti varmistamaan osallistumiseni Barcelonan Ironman kisaan 7.10.2018.
Kajon 100hiihto
Toinen päivä joulukuuta oli luvassa pitkästä aikaa tapahtuma jossa voisi vähän irrotella. Luvassa oli 100km hiihto Suomen 100 vuoden kunniaksi. Tällä kertaa lähdettiin kuitenkin joukkueena hiihtämään tuota matkaa. Aamulla kun saavuin paikalle niin lähdin hiihtämään lämmittelyä kun mulla nuo jalat vaativat hiihtoon miltein 10km lämmittelyä ennen kuin ne alkaa toimia kunnolla. Sitä ennen mulla menee penikan kohta jalat ihan jumiin ja hiihtäminen ei ole kivaa. Joten hyvä lämmittely on tarpeellinen ennen kuin lähdetään hiitämään kovempaa.
Monesti lähden tämmöisiin tapahtumiin Kaslinkin joukkueessa mutta tällä kertaa olin ihan omaa Kajo Triathlon seuraa edustamassa. Kun noita Kaslinkin joukkueen jäseniä alkoi saapua paikalle kuulin että joukkueen jäsenet saavatkin olla yhtäaikaa ladulla hiihtämässä. Meillä kun oli tietona että hiihto tulisi suorittaa viestinä. Tässä vaiheessa kun oli 5 minsaa lähtöön ei auttanut muu kuin valmistautua lähtöön.
Kun kyseessä oli tapahtuma eikä niinkään kilpailu ei virallista ajanottoa tai matkan laskemista ollut vaan jokainen hiihti oman laskurin ja kellon mukaan. Eikä myöskään kovin kummallista lähtö laukausta ollut vaan järjestäjä ilmoitti että hus hiihtämään siitä. :D
Siitä sitten tosiaan lähdettiin hiihtämään ja koska edellisenä yönä oli satanut lunta ja se oli myös märkää ei luistossa ollut hurraamista. Kovasti sai tehdä töitä jotta pysyi tavoite vauhdissa. Tosin eipä nuo suksetkaan olleet missään parhaassa voiteessa. Oman osuuden silti hiihdin itseäni miellyttävään vauhtiin. 20km taittui aikaan 1h 12min jolloin keskinopeus oli noin 16,7km/h ja keskisykkeet 153.
Vielä suorittaessani omaa osuutta saapui seuraava hiihtäjä joukkueesta paikalla. Siinä sitten ohi hiihtäessä huutelin että kaikki joukkueen jäsenet saavat olla ladulla yhtäaikaa joten hiihtämään siitä ja ilmoita muille. Seuraavalta kierrokselta tullessani siellä vedettiinkin jo suksia jalkaan ja olitiin tulossa ladulle ja loputkin joukkueesta olivat matkalla paikanpäälle.
Loukkaantuminen
Viimeinen joukkueemme jäsen saapui paikalle juuri kun sain oman osuuteni suoritettua. Päätin tässä vaiheessa että lähden vielä hiihtämään palauttavaa muutaman kierroksen. Kolmannella kierroksella ollessani kääntyessäni alamäkeen horjahdin ja kaaduin. Välittömästi kaatumisen jälkeen rintakehässä tuntui todella oudolta, ahdisti ja jomotti. Ajattelin että kait se siitä kaatumisesta ja törmäyksestä johtui mutta silti tuntemus oli todella outo ja erilainen kuin mitä normi kaatumisesta voisi kuvitella tulevan.
Kipu kuitenkin jatkui viikonlopun yli ja maanantaina otin yhteyttä lääkäriin ja pääsinkin röntgen kuvaan. Röntgen ei kuitenkaan paljastanut mitään rikkinäistä, ei siis murtumia kylkiluissa. Huh, sehän oli hyvä uutinen. Mutta mistä sitten tämä kipu mahtanee johtua. Viikko vierähti ja kipu edelleen tallessa joten suuntasin uudemman kerran lääkärille. Tällä kertaa paineltiin, heiluteltiin käsiä yms. perinteistä tutkimusta. Lääkäri tuli päätökseen että rintalihaksessa on jonkinlainen vaurio. Pari viikkoa pitäisi antaa lepoa tälle kipeälle osalle. Mutta urheilla saa kuitenkin kivun rajoissa.
Nyt olin jo paljon tyytyväisempi kun sain jonkinlaisen diagnoosin vammasta mutta olen kuitenkin vielä menossa fysioterapian juttusille jotta hänkin voisi vielä tutkia mahdolliset vauriot ja jos kaatumisesta on aiheutunut jonkilainen lukko rankaan niin sen rusauttaisi samalla auki.
100 vuotiaan Suomen kunniaksi 100km pyöräily
6.12.2018 Suomi täytti 100 vuotta. Tämän tapahtuman kunniaksi olin miettinyt että jotain täytyisi tehdä jolla saisi 100km täyteen. Ensin ajattelin että pyöräilisin joku 60km siihen perään kävisin hiihtämässä 30km ja vielä lopuksi olisin juossut 10km, yhteistuloksen ollessa 100km. Vaikka tuollainen kuulosti erittäin kivalle ei sen toteutus tulisi mitenkään onnistumaan tuona päivänä. Sillä edellinen yö vietettiin töissä ja lisäksi päivälle oli sovittuna ruokailu vieraiden seurassa. Siispä ajatukset kääntyivät pelkän pyöräilyn suuntaan. Yövuorosta tullessani nukkumaan ja nukuin sen minkä pystyin. Siitä herättyäni aamupala naamaan ja pyörän päälle joka siis oli trainerissa kiinni.
Tälle talvelle minulle on tullut jo rutiiniksi pyöräilyssä käyttää sekä Trainerroad ohjelmaa, kuunnella netistä edellistä Retroperjantai lähetystä podcastina sekä katsoa Youtubesta jotain pyöräilyvideota jossa siis joku on kuvannut oman pyörälenkkinsä jolloin telkkarista näkyvä kuva on kuin itse olisi pyöräilemässä jossain ulkona.
Aamupäivästä ehdinkin pyöräille kaksi tuntia ja samalla tuli täyteen 50km sen jälkeen jouduin pitämään tauon koska oli sovittu itsenäisyyspäivän lounas.
Lounaan jälkeen takaisin trainerin päälle ja poljettiin toinen kaksi tuntia ja 50km. Täytyy kyllä myöntää että tuollai yhtäkkiä 100km ja 4h trainerilla on melkoinen suoritus. Meinaan jaloissa tuntui.
Venyttelyn tärkeys
Tässä kun tuota ikää on alkanut tulla niin sitä enemmän on huomannut että venyttely on aina vaan tärkeämpää. Onneksi olen saanut hyväksi rutiiniksi tehdä nopeat venyt aina treenin päätteeksi. Huonoa tässä on vielä että useinmiten alavartalon on se mikä ne venyttelyt saa, ylävartalo monesti jää huomiotta. Onpahan vielä jotain mitä parantaa. Tosin eipä tuo kroppa muutenkaan mikään notkea ole niin saisi sitä venyttelyä olla huomattavasti enemmänkin.
Suomi on kyllä siitä julma maa että näin kesälajin harrastajana suurin osa treenaamisesta tapahtuu joko sisällä tai ulkona kylmässä, märässä ja pimeässä.
Talvella tuleekin hiihdettyä melko paljon niin siinä saa erittäin hyvää harjoitusta koko kropalle. Samalla saa raitista ilmaa ja mahdollisesti annoksen valoa sekä vaihtelua triathloniin painottuneeseen treenaamiseen, joka siis pääsääntöisesti tapahtuu syksy/talvi aikaan sisätiloissa.
Lisäksi kun ilmoittaa itsensä hiihtokilpailuun niin se vähän pakottaa myös sinne ladulle mutta onneksi kaikki tapahtuu omasta vapaasta tahdosta. Mutta millä saada treenaus motivaatio pysymään läpi kauden korkealla. Välipaloina voi nauttia esim. varustepäivityksistä.
Pyörän tärkeimmän kontaktikohdan päivitys
ISM PN3.0 satula
Todella monella triathleetillä olen nähnyt näitä nokattomia satuloita. Pari vuotta hyvin lyhyen aikaa sellaista kokeilin mutta silloin totesin ettei se ollut minua varten. Nyt kuitenkin päätin hankkia sellaisen uudestaan ja tällä kertaa tähän talvikauden treenien alkuun. Varmasti tekisi hyvää jos kävisin pyörän säätämässä uudestaan BGFITssä mutta ensituntuma ainakin on että satula olisi hyvin lähellä oikeaa paikkaa.
Pari ajokertaa on jo alla ja täytyy todeta että varsinkin aeroasento tuolla satulalla on huomattavasti parempi mitä vanhalla normaalilla satulalla. Mutta vastaavasti pystyasento on hieman kovempi mitä tavan satulassa. Onhan tässä koko talvi aikaa totutella tähän satulaan niin eiköhän se sitten kesällä jo toimine hyvin.
Viikkosyklit
Nämä treeniviikot kun vaihtelevat sykleissä että on esim. kaksi kovaa treeniviikkoa ja sen jälkeen tulee löysempi palauttava viikko. Jos tuo palauttava viikko menee mulla plörinäksi esim. sinne on kasaantunut sen verran tekemistä/menoja että ne vähätkin treenit jäävät välistä niin sitten välillä on vaikea ponnistaa takaisin kovalle viikolle treenaamaan.
Nyt tuossa vierähti juurikin sellainen jakso lävitse. Ensin oli pari kovaa viikkoa jossa treenit sujuivat huippu hyvin ja tahdon voimaa riitti. Sitten tuli palauttava viikko jolloin käytiin koti puolessa pyörähtämässä. Tarkoitus oli käydä siellä tykkilumilaadulla hiihtämässä mutta se jäi sitten kuitenkin välistä. Joten välipäiviä tuli sitten suunniteltua enemmän. Tunteja viikolle kertyä vain 2h 45min. :(
Seuraavalla viikolla kun piti olla taas kova viikko niin treenaaminen ei oikein maistunut. Sain kuitenkin tehtyä jonkinlaiset treenin lauantaita lukuunottamatta joka päivä mutta viikon saldoksi tuli silti ainoastaan 5h 16min.
Noh, tässä vaiheessa treenikautta tuollainen ei vielä haittaa yhtään. Siinä oli sitten kaksi palauttavaa viikkoa. Ja sainhan tuohon toisen viikon päätteeksi tehtyä jälleen 10km anakynnys testijuoksun. Juoksun jälkeen kello näyttikin oikein hyvää tulosta sillä edelliskertaan verrattuna 38 sekuntia lähti ajasta pois ja keskisykkeet olivat 5bpm alhaisemmat. :)
Paljonko olisikaan aika ollut ellen olisi möhlinyt kellon käynnistystä juoksuun lähtiessä. Ehdin nimittäin juosta jo 500m ennen kuin huomasin ettei kellossa aika juoksu. Eihän siinä sitten muuta kuin kävelyä ja kevyttä hölkkää takaisin lähtö paikalle ja homma uusiksi.
Seuraava kova treeniviikko menikin jo huomattavasti paremmin, jotenkin noista kovista harjoituksista saa sitä intoa mistä lähtee sitten treenit sujumaan heti taas paremmin. :) Tuntejakin kertyi mukavat 10 koko viikolle.
Viime viikolla palaset loksahtivat paikoilleen ja sain mahdollisuuden osallistua Barcelonassa järjestettävään Ironman kilpailuun 7.10.2018. :)
Pitkään on tullut haaveiltua Barcelonan kisasta osittain sen ajankohdan takia. Siihen mennessä kun on saanut kisata Suomessa ihan täyden kauden ja silti, ainakin minulla on kaksi kuukautta aikaa treenata hyvällä teholla ja valmistautua ainoastaa tätä matkaa varten.
Tämä sitten tarkoittaa että ensi vuosi tulee olemaan todella mahtava kisakesä. Pääsen osallistumaan ensimmäiseen Suomessa järjestettävään Ironman 70.3 kilpailuun sitä seuraa Turussa Challenge sarjan puolenmatkan kisa ja siitä pari kuukautta niin lähdetään Espanjaan kisaamaan täydenmatkan kisa. Eli ensi vuonna kisakalenterissa on ainoastaan kansainvälisien järjestäjien tapahtumia.
Tietenkin kesän aikana katsotaan jotain pikku kisoja tästä läheltä missä käydä testailemassa vauhtia. Vaikka kalenteri näyttäisi siltä että Joroisille voisi olla mahdollista lähteä tekemään kesän kolmas puolimatka niin todellisuus saattaa olla sellainen että se jää tältä vuodelta välistä ja keskityn ainoastaan Lahden Ironmaniin ja Turun Challengeen.
Tästä saa nyt paljon uutta aitoa tahdon voimaa tänne talven pimeyteen, kyllä nyt jaksaa treenata. :)
Kausi 2017 oli siis ohitse, duathlon kisan jälkeen mietin että lepokauden jälkeen laitan kalenteriin muutaman juoksu kilpailun ennen kuin joka talvinen juoksu cuppi alkaa. Pian kuitenkin luovuin siitä suunnitelmasta ja päätin keskittyä tällä kertaa treenaamiseen. Kävin kuitenkin juoksemassa tutulla reitullä oman anakynnysjuoksu testin jota on nyt tullut tehtyä noin vuoden verran säännöllisen epäsäännöllisesti. Vielä kun oli kesältä vähän pohjia jäljellä niin hyvin tuntui juoksu kulkevan ja sain samalla rikottua oman 10km ennätyksen, nyt kello pysähtyä näyttämään aikaa 43min 24sek. Tässähän ihan pääsi yllättämään itsensä. :)
Nyt olisi kyllä hyvät pohjat siirtyä harjoituskauteen ja lähteä tuosta kasvattamaan juoksu vauhtia. Kauaa tosin ei ehtinyt treenailla kun flunssa iski päälle ja tällä kertaa päätin parannella sen kunnolla ettei vaan jää mitään jälkitautia kytemään ja kiusaamaan. Viikon verran vain liikkumista harjoittaen parannettiin tauti pois.
Sauvakävely lenkillä vaimon kanssa, laatuaikaa :)
Viikon verran tosiaan huilattiin ja sen jälkeen alettiin hiljalleen kysellä kropalta miltä urheilu tuntuisi. Edellisen kauden treenit olin tosiaan vetänyt täysin hatusta mutta tulevaan päätin lähteä edes jonkilaisilla ohjeilla. Kaivoin esiin vanhoja treenisuunnitelmia Jassulta sekä Triabaselta saadut ohjelmat, myös internetin uumenista etsin muutamat valmiit treenipohjat. Jassu oli tosiaan valmentanut minut 2015 käytyyn tähän mennessä ainoaan täydenmatkan kilpailuun ja nyt ajattelin että siinä voisi olla hyvä pohja millä lähteä tekemään treeniä. Kaiken lisäksi sattui niin hyvin että ohjelman aloittava viikko 36 oli juuri käsillä ja pystyisin tekemään ohjelmaa samaan tahtiin kuin se oli alkujaan suunniteltu. Ikävä kyllä minulla on tallella ohjelmat ainoastaan viikolle 15 asti. Kaudelle 2016 suunnitellut Tribase ohjelmat taasen alkavat viikolta 40 ja päättyvät viikolle 2 jonka jälkeen pieni tauko ja sitten ne jatkuvat viikolta 9 loppuakseen viikolle 24.
Nyt siis sovellan Jassun ja Tribasen treenejä keskenään mutta jossain kohtaa alkuvuotta täytyy ottaa käyttöön myös netistä kaivettuja treeniohjelmia jotta tekemistä riittää koko kesälle ja niistä saa sitten myös kisoihin valmistavat ohjeet.
Kisoista puheenollen, ensi kesälle on varattuna harvinaisen vähän kilpailuita sillä ainoastaan kahteen kisaan olen ilmoittautunut ennakolta. Vaikka molemmat järjestetään suomessa ovat ne silti kansainvälisiä tapahtumia.
Ensimmäinen Ironman kilpailu Suomessa niin onhan sitä sinne lähdettävä. Heti kun tieto asiasta julkaisiin olin varma että tuolla ollaan tapahtui mitä vaan. Siispä heti rekisteröinnin avauduttua ilmoitin itseni kilpailuun.
Toinen kisa jota olen jo muutaman vuoden katsellut järjestetään Turussa. Osallistumismaksuja katsellessa totesin että ensimmäisessä maksuportaassa ilmoittutuminen on halvempi mitä Joroisille osallistuminen siispä päätös oli helppo kumpaan kisaan lähden.
Syyskuun aikana tuli harrastettua maastopyöräilyä jonkin verran onhan se oikein mukavaa vaihtelua puuduttamaan maantiepyöräilyyn.
Sateenkaari
Mukavaa se maastossa pyöräily on mutta toisinaan erittäin likaista puuhaa
Mutta on niitä tunteja ehtinyt jo sisälläkin tulla traineriin.
Onneksi nykyään on hyvät ohjemat mikä helpottaa sitä tasaista jurnutusta mitä se trainerilla polkeminen muuten tahtoo olla. Minulla on käytössä Trainerroad ohjelmisto ja sen lisäksi valkkaa Youtubesta sopivan pyöräilyvideon (huom. esim.) jonka laitan taustalle pyörimään ja kaiken tämän kruunaa vielä Retroperjantai podcast lähetykset netistä kuunneltuna. Kyllä tuolla tavalla tunti tai pari häviää huomaamatta pyörän ja trainerin päällä.
syyskuun treenimäärät:
403km
35h
Lokakuussa tunteja sekä kilometrejä pääsi kertymään hieman enemmän kun sain treeniohjelmat rullaamaan kunnolla.
Treenimäärät:
523km
47h
Täytyy kyllä sanoa että näin parin vuoden tauon jälkeen ohjeman mukaan treenaaminen on todella kivaa. Kaikesta saa jotenkin enemmän irti kun lapulla lukee että tänään on tällainen rääkki tiedossa. Vaikka juuri tuon takia pidin treeniohjelmista välivuoden kun se tuntui niin pakottavalta tavalta treenata kun ohjelmassa lukee mitä tänään tehdään.
Niin tosiaan olin aivan unohtaa, onhan minulla kolmaskin kilpailu mihin olen ensivuodelle ilmoittanut itseni. Tämä tosin ei ole kesällä mutta tapahtuu silti "vedessä." Imoittuduin nimittäin Finlandia-hiihtoon, kisataktiikka olisi luistellen ja matkana tuplat viime kertaan verrattuna eli 100km.
Lumesta ei ollut tietoakaan kun tähän ilmoittaudun, vettä vaan satoi kovasti. Tähän kertaan täytyisi kuitenkin panostaa vielä enemmän mitä viime vuonna. Siispä välittömästi kun Valkealassa avautui tykkilumilatu niin siellä sitä oltiin sivakoimassa. Nyt on kolme kertaa tullut käytyä suksien päällä ja matkaa on kertynyt 55km yhteensä. Hyvin se suksi kulkee jälleen vaikka ekan kerran jälkeen olkapäät sanoivatkin tottumattomina touhuun että vähempikin olisi riittänyt ekaksi kertaa.
Hiihtobaanalla ollaan
Sitten tulin sotkeneeksi itseni vielä tämmöisen järjestämiseen. Katsotaan miten rahkeet riittää minulla ja seuralaisilla. Alkuvalmistelut ovat hyvällä mallilla, reitti on selvillä ja mitattuna. Joten kaikki vaan mukaan kokeilemaan miten se juoksu kulkee helmikuussa Valkealassa.
Kisaan ennakkoilmoittautumiset otataan vastaan Ennakkoilmoittautuminen webscorer
ja lisää infoa kisasta löytyy linkin takaa Talvijuoksu cup
Tälle vuodelle olinkin varannut Finntriathlonin kerää koko sarjan joka siis sisältää kaikki kyseisen järjestäjän kauden kilpailut ja kaikki triathlonin kilpailu matkat. Kilpailu kerrallaan matkoja pidennettiin joten ekana oli vuorossa sprinttimatka eli 750m uintia 20km pyöräilyä ja 5km juoksua.
Alunkujaan oli tarkoituksena ajella aamuseltaa kisapaikalle mutta viime tipassa päätimme kuitenkin varata hieman lähempää majoituksen yöksi niin olisi sitten helpompi aamusta kammeta itsensä lähtöviivalle. Edellisenä päivänä saavuimme lerintä alueelle jossa meidän huoneisto sijaitsi. Eihän se mikään luksuspaikka ollut mutta kyllä siellä yön vietti. Aamulla sitten ruokaa naamaan ja suunnaksi Vanajanlinna.
Perille saavuttiin hyvissä ajoin ja autokin saatiin ihan vaihtopaikan viereen joten kamojen vienti onnistui tällä kertaa todella helposti. Poikkeuksena muihin triathlon kisoihin, tässä kisassa oli peesaus sallittua joten triathlon pyörällä ei saanut kisailla. Siispä mukana oli cyclo crossit joista oli revitty kaikki ylimääräinen paino pois, ajoasentoa säädetty hieman tiukemmaksi ja vaihdettu maantierenkaat.
Kun kaikki normaalin kisaa edeltävät toimenpiteet oli tehty eli ilmoittautumisen varmistaminen, kisa-info käyty kuuntelemassa ja vaihtopaikat valmisteltu. Oli aika siirtyä rantaan ja vetää märkäpuku päälle.
Uinnin startti tapahtui vedestä ja matka oli tosiaan 750m pitkä. Uinti lähti hyvin liikkeelle ja tunsin jaksavani hyvin uida. Tässä vuosien aikana sen verran alkanut oppia että vähän säästelee jotta jaksaa loppuun asti uida kovaa. Matka taittui hyvin ja ranta läheni. Vedestä noustessani ja ajanotto laitteen ylitettyäni kuulin kuinka selostaja sanoi "Vesa Korhonen saapui uinnista ikäryhmänsä yhdentenätoista" Olin vähän että mitä ihmettä, kuinka lujaa sitä oikein tuli uitua?
Matka jatkui ylämäkeä pitkin vaihtopaikalle jossa pyöräily kamat vaihdettiin päälle ja sitten lähdettiin neljänä kierroksena tehtävään pyöräilyyn.
Pyörä reitti oli tosiaan 5km pitkä ja kierrettiin siis 4 kertaa. Ei siinä mitään mutta ekat 2,5 kilometriä oli nousua... Siinä kun sitten yrittää polkea kovaa niin tuskaa tuottaa ja vielä kun peesaus oli sallittua niin piti yrittää pysyä jonkun toisen perässä jotta saisi hyötyä siitä. Mutta minulle kävi huono tuuri ja jäin juuri sellaiseen väliin etten saanut juuri keneltäkään peesi apua. Ensin yritin ajaa kiinni edellä ajavaa porukkaa mutta siinä en onnistunut. Sitten minut sai kiinni toinen peesiporukka ja kun yritin siinä sinnitellä niin seuraavan kierroksen nousussa ne sitten menivät menojaan ja sitten poljettiinkin yksin mutta 20km tuli poljettua ja cyclolle ihan mukavalla keskarilla 34,2km/h.
Seuraavaksi lähdettiin varusteiden vaihdon kautta juoksemaan. Vähän mietitytti että miten se juoksu kulkee kun oli noikin kova pyöräily alla. Pienen alkukankeuden jälkeen jalat vertyivät hyvin ja juoksukin kulki oikein mallikkaasta ja selvästi kovinta vauhtia mitä koskaan tri-kisoissa.
Loppuaika näytti omaa sprintti-matkan ennätystä joten tulokseen pystyi olemaan tyytyväinen vaikkakin hieman jäi mietityttämään jos olisin päässyt pyöräilemään peesissä että paljonko aika olisi vielä parantunut mutta toisaalta kovempi pyörä olisi voinut tietää hitaampaa juoksua.
Vanajanlinnasta todistusaineistoa
Kajo Triathlon cup, Pekan pinkasu sprintti triathlon 750m-20km-5km 21.6.2017
Parisen viikkoa myöhemmin oli jälleen aika seuran sisäisen cup kilpailun. Tällä kertaa vuorossa oli sprintti kilpailu joten kovaa pitäisi jälleen mennä. Lehdistökin oli saapunut paikalle seuraamaan kilpailun kulkua. Kun kaikki olivat paikalla ja valmiina lähtöön niin startti kajautettiin ja lähdettiin polskimaan. Uinti sujui tälläkin kertaa loistavasti ja nousin kolmantena vedestä.
Nopea varusteiden vaihto ja pyörän päälle. Tällä kertaa alla oli tuttu triathlon pyörä ja nyt saisi paahtaa sillä niin lujaa kuin pääsisi. Reitillä oli muutama paha nousu joihin sitten sai tuutata itsensä hapoille. Muuten pyöräily sujui hyvin mutta yhden risteyksen vedin huti ja siinä tärväytyi hieman aikaa. Sikäli noloa kun itse vielä olin reitin suunnitellut. :D
Pyöräilystä sitten vielä juoksuun jonka reitti oli tuttu jo aikaisemmista hiihto-juoksu ja juoksu kisoista. Siitä sitten tiesikin että menomatka olisi laskua ja paluu nousua. Mutta juoksussa nyt oli jotain pielessä jalka ei nimittäin liikkunut samalla tavalla kuin pari viikkoa aikaisemmin. Meno oli tukkoisen tuntusta ja näkyihän se sitten lopputuloksessakin. Tahti oli nimittäin 4 sekuntia kilometri hitaampaa.
Eikö sitten ollut palautunut vielä vai oliko ollut liian kovaa treeniä vai mikä niin en tässä kohtaa sitä osannut sanoa. Tätä kun nyt jälkeenpäin kirjoittelen niin todettakoot että Rigan puolimaran jälkeen tullut flunssa ja sen liian hätäinen parantelu ja treenaamiseen palaaminen johtivat varmaankin pienoiseen mykoplasmaan.
Uinnin startti
Uinti suoritettu
Vasemmalla tullaan jo pyöräilystä ja oikealla aloitetaan vaihtaa varusteita juoksuun
Hillittömät maali tuuletukset
Finntriathlon, Vierumäki, perusmatka 1.7.2017
Jälleen pari viikkoa kesää katosi ja löysin itseni Vierumäeltä perusmatkan kisaa odotettelemasta. Tästä kisasta minulla olikin olemassa jo tulos niin sitä lähdettiin nyt sitten parantelemaan.
Keli oli mukavan kesäinen vaikkakin tuulta oli hieman luvattu.
Kisaan ilmoittauduttua ja infon kuuntelun jälkeen oli jälleen tullut aika siirtyä lähtöportin luokse. Tässä kisassa lähtö tapahtuu rolling starttina eli tarkoittaa sitä että kilpailija ovat pitkässä jonossa ja siitä hiljalleen kävellää kohti laiturin päätä jossa ylitetään ajanottolaitteisto jonka jälkeen vasta oma kisakello alkaa kulkea.
Laiturin päästä siis hypättiin veteen ja matka alkoi. Ensimmäinen uinti pätkä oli vain muutamia satoja metrejä jonka jälkeen tultiin rantaan ja ylitettiin lyhyt kangas ja siirryttiin uimaan toiseen järveen. Isommassa järvessä uitiin siis toinen lenkki jonka jälkeen palattiin saman kankaan yli ensimmäiseen lätäkköön jossa sitten uitiin loppumatka.
Uinnin päätteeksi tuli siirtymämatka vaihtoalueelle ja tällä pätkällä riittääkin sitten nousua, puhdas veikkaus olisi noin 40 nousu metriä 400 metrin matkalla. Joten nyt jos koskaan kannatti ottaa rauhassa siirtyminen ettei ihan vetäisi hapoille.
Pyörälle päästyäni kamojen vaihto ja ei muuta kuin polkemaan. Pyöräilyn reitti on myös sikäli erikoinen että ensin pojeltaan muutaman kilometrin mittainen siirtymäreitti ja sitten ajetaan kolmena kierroksena reitti jonka päälle vielä paluu matka siirtymäreittiä joka tietenkin lasketaan mukaan reitin pituuteen. Pyöräilyn päälle tulee vielä tietenkin juoksu.
Sekä uinti että pyörä kulkivat minun mielestä oikein mallikkaasti joten nyt oltiin hyvissä asemissa lähdössä juoksuun. Juoksu ei sitten lähtenytkään niin ku Strömsössä. Heti juoksun alettua kävi selväksi että vatsa tulisi pettämään tämän reissun aikana. Pari kilsaa sain juostua ja sitten oli tehtävä pysähdys tähän tuhrautui aikaa puoltoista minuuttia. Kovasti toivoin että tämä yksi kerta olisi riittänyt ja saisin tehtyä vielä hyvän suorituksen. Mutta vai noin viisi minuuttia myöhemmin oli mentävä jälleen metsähallituksen puolelle. Tällä kertaa aikaa meni kolme ja puoli minsaa. Tähän sitten karisivat jo kovan tulokset tekemisen haaveet ja vauhtikin oli hiljentynyt huomattavasti. Seuraavat 20 minuuttia olivat kyllä melkoista tuskaa ja mietin myös leikin jättämistä kesken mutta pois täältä reitiltä on kuitenkin tultava niin samallahan se sitten menee maaliin asti. Maaliin tosin ei päästy kun oli jälleen käytävä tutkimassa sammalia metsän puolella. Yhteensä pysähdyksissä meni aikaa 6,5 minuuttia ja jokaisen stopin jälkeen juoksu vauhti hieman hiipui. Juoksun loppuaika 53:30 oli heikoin 10km pitkään aikaan.
Koko kisan tuloksen näyttäessä 2:38,10 oli se silti Vierumäen reitin oman ennätys joka parani noin viisi minuuttia. Omasta perusmatkan ennätyksestä jäätiin vajaa pari minuuttia. Jos juoksukin olisi sujunut hyvin niin kahden ja puolen tunnin alitus olisi pitänyt tulla. Vierumäen reitin omaennätys oli nyt sitten laiha lohtu pieleen menneelle juoksulle.
Syy vatsan pettämiseen oli jälkeenpäin todella selvä ja se oli ylitankkaus, vatsa ei vaan kestä mahdottomia määriä hiilareita. Tästä otetaan opiksi.
Pyörä paikoillaan ja iloisena odotellaan kisan alkua
Juoksemassa ollaan ja tuskallisen näköistä menoa
Finntriathlon, Joroinen, puolimatka 15.7.2017
Seuraavaksi koitti päivä retki Joroisilla, tämä oli minulle jo kolmas puolen matkan kilpailu täällä mutta neljäs kerta Joroisilla kun kertaalleen käyty pikamatka nykäisemässä.
Retki Joroisille ei kuitenkaan ollut ruusuinen sillä viikkoa aikaisemmin olin saanut kunnon lääkekuurin. Pari päivää ennen tapahtumaa täytyi kysellä lääkäriltä saanko osallistua kisaan, vastauksena oli että jos kuumetta ei ole ollut pariin päivään niin voi osallistua.
Lääkitykset kohdilleen juuri ennen tärkeää kisaa
Jo edellisenä vuonna oli Kajo Triathlon seurana mukana Joroisilla mutta tälle vuodelle oltiin saatu vieläkin suurempi joukko mukaan kisaajia.
Kajo Triathlonin Joroisille osallistuneita
Aina kun Joroisille ollaan tultu on majoitus varattu jostain alueen lähettyviltä ja niin myös tällä kertaa. Kisaa edeltävänä päivänä oli tultu jo paikalle ja käyty varmistamassa osallistuminen sekä kuuntelemassa kisa-info, sen jälkeen vietiin pyörä vaihtoalueelle Valvatuksen rantaan. Sieltä sitten ajeltiin majoitukseen ja käytiin lepäämään.
Pyörä omalla paikallaan vaihtoalueella
Aamun sarastaessa noustiin aamupalalle ja siitä sitten kamojen keräilyt ja pakkaus autoon jonka jälkeen pieni autoilu matka Joroisille kisakeskuksen viereen. Tässä vaiheessa vietiin juoku kamat omalle paikalle vaihtoalueelle ja sitten siirryttiin linja-auto kuljetuksella Valvatukselle. Täällä sitten tarkistettiin pyörän kunto laitettiin renkaisiin oikeat paineet ja urheiluravinteen paikoilleen pyörään.
Kajolaiset odottelemassa lähtöä
Meikäläinen juuri uinnista tulleena ja etsimässä varustepussia
Kun pyörä oli saatu valmiiksi ja loput varusteet viety pussissa naulakkoon alkoi olla aika käydä wc:ssä ja sen jälkeen ryhtyä kiskomaan märkäpukua päälle. Sitten sitä siirryttiinkin jo lähtö karsinaan jossa piti järjestäytyä noin suunnilleen oman uintiajan perusteella. Uintiin lähtö tapahtui täälläkin rolling starttina joten kiire veteen ei ollut lähdön tapahduttua vaan sitä saattoi rauhassa siirtyä kohti rantaa ja vasta ajanotto laitteen ohitettua sai päästää pedon irti.
Uinnin aikana ei mitään järisyttävää tapahtunut, matka taittui ja vaihtoalue läheni. Rantaan päästyäni vilkaisin nopeasti kelloa, näytti 36 jo jotain. Mietin siinä että ennätysvauhdissa ollaan sillä nopein 1900m on jotain 36 minsaa.
Uinnin aikana pientä wc tarvetta potien pääsin tehdä nyt tässä vaihtoalueella pikaisen stopin koska se olisi kuitenkin nopeampi suorittaa nyt kuin pysähtyä pyöräilyn aikana. Valvatuksen rannasta on myös pienoinen nousi maantielle jossa vasta pääsee pyöräilemään. Pyörän selkään päästessä tuumasin vaan että nyt antaa palaa, katsotaan mihin sitä oikein pystytään. Tässä jos olisi hetken malttanut mielensä ja olisi muistanut että pyöräilykin kannattaa aloittaa rauhassa ja sitten vasta lisäillä tehoja kun kroppa on tottunut uuteen tekemiseen. Mutta ei, sitä poljettiin jalat tukkoon ekan 5km aikana ja sitten loppu matka olikin vain selviytymistä. Matkalla monesti taas mietin että jätän leikin kesken kun ei tää touhu taaskaan luonnistu ollenkaan ja siirryn auto kyydillä kisakeskukseen. Sitten muistin että pyörä muuten jää kisan ajaksi odotamaan tien varteen jos keskeyttää. Siispä päätin kuitenkin polkea ainakin vaihtoon asti meni matka miten meni. Katsoisin sitten juoksussa että toimiiko jalat ollenkaan vai heitänkö pyyhkeen kehään.
Pyöräilyn oltua yhtä tuskaa, saavuttiin lopulta vaihtoa alueelle ja toimin kuten olin suunnitellut. Vaihdan varusteet ja lähden kokeilemaan miltä se juoksu maistuu. Yllättäen juoksu jopa kulki eikä siinä ollut mitään pahaa, joten tästä ilahtuneena päätinkin jatkaa matkaa. Eihän se juoksu vauhti ollut lähelläkään alkukautta mutta eteenpäin kuitenkin päästiin. Reitti kulki pitkin Joroisten asuinaluetta sekä ulkoilureittejä yhteensä kolme kierrosta pitäisi juosta. Tämä reitti on siitä kyllä kiva ettei siinä tule kilometrejä laskettua vaan todellakin vain kierroksia. Juoksun alettua sain jälleen todeta että vatsa oireilee jonkin verran mutta ei tuntunut niin pahalta mitä Vierumäellä. Nyt onneksi tiesin että huoltopisteitä on matkan varrella ja niissä on myös wc:t. Niinpä juoksun ekalle huoltopisteelle ja siellä tehtiin sitten pysähdys. Samalla toivoin että nyt haluaisin käytössä olevan yhden pysähdyksen taktiikan. Huolto suoritettu ja matka sai jatkua.
Yksi kierros takana, jes enää kaksi jäljellä. Kaksi kierrosta takana, jihaa viimeinen kierros alkaa. Juuri kun olin lopettelemassa toista kierrosta niin näin Ninnin ohittavan huoltopisteen eli hän oli juuri aloittanut viimeisen kierroksen. Tällä hetkellä päätinkin että hänen tavoittaminen voisi olla sopiva lisä buusti mitä kaipasin viimeiselle kierrokselle. Pökköä siis pesään ja perään. Eihän se vauhti siitä juurikaan kasvanut ja Ninni kuitenkin meni hyvää vauhtia niin melkein koko kierroksen sain tehdä töitä ennen kuin saavutin hänet. Hetki ennen viimeistä huoltopistettä tapahtui ohitus, moikkasin Ninnille ja kyselin oltiinko tavoitteessa. Jotain sieltä taidettiin vastata mutten enää muista mitä. Niinpä toivotin tsemppiä loppumatkalle ja jatkoin omaa juoksuani.
Viimeisen huoltopisteen jälkeen on vielä yksi nousu jonka jälkeen loppumatka maaliin on pelkkää laskettelua tässä vaiheessa fiilis alkaa nousta jo reippaasti. Loppukirin paikka ja sellainen irtosi tällä kertaa oikein mukavasti. Maaliin saavuttiin ajalla 5h 20min 12sek tämä on noin 11min hitaampi kuin oman ennätys mutta siihen nähden millainen suoritus olin olen todella tyytyväinen.
Kajo Triathlon cup, avovesiuinti 1300m 19.7.2017
Heti seuraavalla viikolla oli seuran cupin päättävä kilpailu. Tällä kertaa vuorossa avovesiuinti, kohdallani eka pelkkä uintikisa avovedessä. Unti kulki tällä kertaa todella hyvin varsinkin kun vertaa muutama päivä aikaisemmin suoritettuun puolimatkan uintiin oli meno paljon kevyempää. Noin puoleen matkaan asti pysyin kärjen peesissä mukana mutta sitten aloin hiljalleen jäädä vauhdista.
Maaliin tultiin ajalla 23:11 joka takoittaa 1:44min/100m tahtia. Tämä kelpaa mulla, huippu tulos :)
Sijotus oli sitten 4:s. Nyt oli eka kajo cup käyty läpi ja lopputuloksissa sijoitukseni oli kolmas.
Finntriathlon, Tahko, puolimatka 5.8.2017
Minua koko kesä kiusannut mykoplasma oli johtanut siihen tulokseen että olin Joroisten kisan tuloksen perusteella päättänyt lyhentää Tahkon täydenmatkan kilpailun puolimatkan kisaan. Kovastihan se harmitti mutta kyllä se oli oikea päätös.
Tahkolta olimme varanneet mökin missä yöpyä ja koska tämän kisa piti olla täydenmatkan mittainen oltiin paikalla hyvissä ajoin jottei automatka vaan olisi rasittanut sitten kisassa. Perillä jälleen teimme rutiinin omaiset toimet eli kisaan ilmoittutuminen ja kisa-info.
Kilpailijoita kertymässä lähtöä varten
Kisaa varten oli suoritettu normaali tankkaus ja aamulla oltiin valmiina lähtemään kisaan. Säätiedotus oli luvannut koko päiväksi vesisadetta joka osaltaan heikensi fiilistä. Mutta ainakaan lähdön hetkellä vesisateesta ei ollut tietoa. Märkäpuku päälle ja laituria pitkin veteen odottamaan lähtöä. Lähdön kajahdettua jälleen päästiin suorittamaan sitä mitä varten on treenattu. Tällä kertaa uinti tuntui todella tukkoiselta ja lopulta kun matka oli takana ja kelloa pääsi vilkaisemaan syykin selvisi. Koko kauden selvästi hitain uinti. Mikä pettymys...
Märkäpuku pois ja vaihtoalueella pyöräkamat mukaan ja baanalle. Etukäteen oli kovasti varoiteltu että Tahko pyöräreitti on mäkinen ja kun se käytiin autolla ajamassa läpi niin sitä se myös oli. Tällä kertaa aloitin pyöräilyn rauhallisesti ja hiljalleen lisäsin tehoa koneeseen. Pyöräilyn aikana sitten satoikin vettä useaan otteeseen ja kovaa. Eipähän uinnissa hankittu kosteus päässyt ainakaan poistumaan. Jos uinti ei kulkenut niin pyörä sen sijaan tuntui menevän oikein mallikkaasti. Takaisin vaihtoon päästyäni pyöräilyn aika oli vain minuutin hitaampi mitä Joroisilla ja siellä reitti on kuitenkin paljon tasaisempi. Garminin mukaan Tahkolla oli noin 300 metriä enemmän nousua.
Juoksu osuudella
Juoksemaan päästyä kelikin parani ja aurinko alkoi paistaa. Tässä kelissä olikin jo mukava juoksennella. Jos pyöräilynreitti oli mäkinen niin riitti niitä nousuja myös tähän juoksuun. Meno ei siis ollut mitään kevyttä mutta eteenpäin päästiin ja tällä kertaa keskeytys ei käynyt edes mielessä. Juoksu tapahtui kahtena kierroksena joten ekan kiekan jälkeen oli enää yksi jäljellä ja sitten pääsisi maaliin. Matkan aikana kyllä mietin sitä että oli todella hyvä ratkaisu vaihtaa täysmatka puolikkaaseen sillä enempään en olisi kyennyt. Vielä sillan yli kertaalleen ja sitten ollaan maalissa. Loppuaika 5h 25min 4sek jäi Joroisten ajasta vain 5min ja kuitekin täällä reittu huomattavasti rankempi. Loistosuoritus siis.
Maalissa
Valtteri Bottas duathlon 20.8.2017
Kesän aikana oli mainostettu uutta duathlon kilpailua Nastolassa. Siispä viimeisenä kisana tälle kaudelle päätin lähteä osallistumaan sellaiseen.
Ennen paikanpäälle lähtöä mietin kovasti että otanko cyclo crossin vai maastopyörän. Päädyin lopulta cycloon johon tietenkin vaihdettaa maastorenkaat ja ajoasennosta tehtiin paremmin maastoon sopiva.
Jos olisi ollut mitään omakohtaista tietoa reitistä niin olisin silloin kyllä valinnut maastopyörän. Mutta tätä en tiennyt.
Tapahtuman nimessä jo mainittiinkin että Valtteri Bottas duathlon niin tottahan se formula tähti oli mukana kilpailussa. Kisan muoto oli siis duathlon ja tämä oli eka virallinen duathlon minulle. Lajinahan se tarkoittaa sitä että on juoksu-pyörä-juoksu osuudet. Ja tämä kisa oli vielä maastoduathlon eli kisa tapahtui maastossa.
Ekaa kertaa sitten toukokuun lähdettiin ekaksi juoksemaan kilpaa. Täytyy sanoa että parin todella hitaan triathlon kilpailun juoksu osuuksien jälkeen yllätin itseni täysin kuinka hyvin juoksu nyt kulki. Vaikka oltiin mäkisessä maastossa niin silti mentiin ennätysvauhtia. Virallinen matka ekalle juoksu osuudelle oli tuo 5km mutta minusta tuntuu että se oli hieman alimittainen 4,7km voisi olla tarkempi arvio. Joka tapauksessa omaa 5km ennätysvauhtia mentiin.
Sitten vaihdettiin pyöräilyyn, reitti kulki hiihtoreittejä pitkin joten leveyttä polulla kyllä oli missä mentiin. Paikoin oli pehmyttä hiekkaa ja muuten vaan pehmyttä. Reitillä oli myös kolme pahaa nousua. Ekalla kierroksella jouduin nousemaan satulasta jokaisen pahemman nousun kohdalla. Mutta viimeiselle kierrokselle päästyäni rohkeus ja itsevarmuus olivat kasvaneet sen verran että vain se kaikkein pahin ja pisin "murhamäeksi" kutsuttu nousu jouduttiin taluttamaan. Voin tosiaankin todeta että sen verran jännää oli ajaa kovaa cyclolla maastossa niin oikealla maastopyörällä olisi ajaminen ollut huomattavasti varmempaa ja olisi luultavasti uskaltanut ottaa pyöräilystä enemmän irti. Samoin vaihteita olisi riittänyt alaspäin paremmin, nyt kun pienet pykälät loppuivat kesken.
Pyörän jälkeen vaihdettiin jälleen juoksuun, tällä kertaa matkana oli vain 3km joka juoksiin kahtena kierroksena. Ekaan juoksuun verrattuna oli vauhti hyytynyt melkoisesti pyöräilyn ansiosta. Juosta kuitenkin jaksettiin ja maaliin päästiin kunnialla.
Näin oli maastoduathlon suoritettu ja samalla kisakausi oli saatu kunnialliseen päätökseen. Jos tänne ensi vuonna päätyy niin silloin on kyllä maastopyörä mukana.
Lopuksi vielä seuran kuvakollaasivideo tältä kaudelta
Kajo Triathlon kausi 2017
Nyt on pari ylipitkän postauksen saattelemana saatu ajettua blogi kiinni nyky hetkeen ja voidaan aloittaa (toivottavasti) jälleen ylläpito lyhyemmillä mutta tiheämmillä päivityksillä.
