Emfit QS, unen seurantaa ja mietteitä joulukuun treeneistä

Unen ja palautumisen seurantaa 

Emfit QS aparaatilla

Tuli tuossa hankittua unen ja palautumisen seurantaan  tarkoitettu Emfit QS laite. Laite on hyvin yksinkertainen. Anturi vyösijoitetaan patjan tai petarin alle rintakehän kohdalle ja yhditetään langattomaan verkkoon. Sen jälkeen se toimii täysin automaattisesti, tunnistaa kun tulet sänkyyn ja milloin poistut siitä. Saman tien kun olet herännyt ja poistunut sängystä Emfit lähettää tiedot verkkoon tutkittavaksi.

Nyt reilun viikon verran dataa kerätty ja täytyy sanoa että kyseisen viikon unet ovat olleet kyllä todella surkeita, taitaa olla yksi tai kaksi suhteellisen hyvin nukuttua yötä. 

Vielä täytyy keräillä lisää dataa jotta pääsee kunnolla tulkitsemaan
kuinka sitä oikein palautuu ja mikä on normaalit tasot minulle. Mutta jo nyt pystyy huomaamaan kuinka paljon yövuorojen tekeminen vaikuttaa palautumiseen, käytännössä palautuminen on täysi nolla ellei jopa rasittuneempi mitä se oli illalla ennen töihin lähtöä. Jatkamme siis seurantaa ja datan tulkintaa.

Sohjoa

Tämä alkutalvi kun on ollut mitä on ollut niin miltein kaikki treenit on tullut tehtyä sisällä. Ei oikein nappaa lähteä ulos juoksemaan kun sataa vettä tai sitten on kauhea loskakeli jolloin kengät on märät jo ekan 200 metrin jälkeen, juoksepa siinä sitten 20km. Ainut ulkoliikunta mitä olen tykännyt tehdä on ollut hiihtäminen Valkealan tykkilumiladulla. Siellä onkin tullut vietettyä aikaa ihan mukavasti ja kilometrejäkin on kertynyt jo yli 260.

Valkealan hiihtoladuilta

Fysioterapeutti sairaalaan

Viimeksi kerroin siitä kun olin kaatunut hiihtäessä ja kylki tuli siinä rytäkässä kipeäksi. Tarkoitus oli mennä vielä fyssärille tutkittavaksi mutta tämä kyseinen ammattilainen perui vastaanoton kun hän oli saanut tyrän ja sen seurauksena joutunut sairaalaan. Noh, ainahan se oma terveys on etusijalla. Nyt kun vastaanotto oli peruttu ja tuo kylki tuntui parantuvan päivä päivältä niin ajattelin että jätän nyt sitten käymättä kun vaikuttaa siltä ettei käyntiä tarvita. Nyt kuitenkin jouluaaton iltana kylkeen alkoi yllättäen pistää tietyssä asennossa ja tietynlaisella liikkeellä. Tiedä nyt sitten enää mitä tässä tehdä... Aattona kävin sitten hiihtämässä mutta ei se kylki siitä ainakaan mitään tuumannut, hyvin pystyi hiihtämään eikä hiihdon jälkeen tuntemus ollut millään tavalla erilainen.

Välillä vähän juoksuakin

Onneksi tuo keli alkaa hiljalleen vaihtua oikeasti talven puolelle niin juoksu ulkonakin alkaa taas maistua paljon mukavammalle. Ei tarvitse enää tossut märkänä käydä juoksemassa vaan askeleen alta kuuluu mukava lumen narskunta. 

Jouluaatto aamuna kävin juoksemassa pienen tonttulenkin. Oikein kiva luminen keli oli silloin kun edellisenä yönä oli satanut reilusti uutta lunta.

Illemmalla oli sitten hyvä käydä hienosti katettuun joulupöytään syömään  ja odottelemaan josko niitä lahjoja olisi tullut.

Kaikki ei aina ole niin ruusuista

Vaikka treenit on sujuneet oikein mukavasti niin tänä kuin viime talvenakin tuo hiihto tahtoo viedä kaiken ajan ja sitä kautta muut treenit meinaavat vähän kärsiä. Uimahallissa viimeksi tullut käytyä pari viikkoa sitten ja kyllä juoksu ja pyöräilykin ovat vähän kärsineet puutteesta. Tosin hiihtäminen kyllä hyödyttää pyöräilyä kun jaloilla tehdään niin kovasti töitä samalla ja kyllähän ylävartalokin tekee töitä niin luulisi että siitä on hyötyä myös uintiin. Mutta juoksu on sitten ihan omanlaisensa laji niin sitä kyllä pitäisi käydä tekemässä. 

Nyt sitten päätin että vuoden alusta otan ihan henkilökohtaisen valmentajan joka tekee treeniohjelmat minulle huomioiden minun vuorotyön sekä kaikki tulevat kisat. Netistähän kyllä löytyy treeniohjelmia vaikka kuinka mutta niiden integrointi omaan elämän rytmiin on välillä vähän hankalaa. Vuorotyö sotkee niin kovasti treenaamista ja lepäämistä ja sitten isommat kisat vaativat aina oman latautumisen niin kyseinen viikko on suunniteltava kisan ehdoilla.

Yksi iso huomio

Kun tuo aerobinenkunto alkaa olla jo oiken mukavalla tasolla ja sitä jaksaa mennä melkoisenkin kovaa tietynaikaa. Olen nyt alkanut huomata että minulla tuo fyysinenkunto raahaa pahasti perässä. Koskaan kun en ole ollut mikään fani salilla käymiseen. Varsinkin hiihtäessä sekä pyöräillessä huomaa parhaiten että jaloista loppuu voima kun lähdetään menemään kovempaa. Aerobisenkunnon kannalta jaksasi kyllä mennä kun sykkeet ovat hyvissä rajoissa mutta ei vaan jaksa puskea riittävällä voimalla eteenpäin. Itseasiassa myös uinnissa tulee eteen tuo kyseinen voiman puute, tietyn matkaa jaksaa mennä hyvällä tekniikalla ja sykkeet pysyvät myös hyvin hallussa mutta sitten alkaa käsistä loppua voimat jolloin tekniikka huononee vetojen määrä kasvaa ja sitä kautta aerobinenkunto joutuu kovemmalle rasitukselle. Nyt siis pitäisi oikeasti saada raahattua itsensä sinne salille joka viikko tekemään voimaa jotta saataisiin lisää vauhtia menemiseen.

Instagramissa muistelua menneistä kisoista

Tuolla Instagramin puolella päätin alkaa laitella kuvia menneistä kisoista, yksi kuvasarja aina päivässä. Kiva kyllä muistella välillä menneitä aikoja ja kuinka niitä kisoja jännitti silloin. Onneksi niistä on tullut kirjoiteltua tänne blogiin niin voi sitten palata menneeseen. Tosin blogin kirjoittamisen aloitin vasta 2015 mutta heti ekana tuli kirjoiteltua kaikki menneiden vuosien kisat ja kuinka päädyin triathlonin maailmaan. Instassa mennään tällä hetkellä vuodessa 2013 mutta täältä blogista kyseisen vuoden kisat löytyvät vuoden 2015 tammikuun kohdalta jolloin olen kirjoitellut melkoisen monta päivitystä menneistä kisoista.

Minua pääsee seuraamaan Instagramissa tästä linkistä https://www.instagram.com/vemppula/

Tässä vielä muutamat kuvat Instagramista

sekä linkki blogitekstiin

Mistä kaikki alkoi

tri kurssin päätös

Matkat vaan pitenee

Kauden 2012 päätös

Kisakauden 2013 avaus

Nastolan perusmatka

Voimarinne puolimatka

Joroinen sprintti

Vartti triathlon

Tirmo jokamiestriathlon

Suomi 100 ja 100km pyörä

Nirvana - Ironman

Täytyypäs sanoa että olipas melkoinen vääntäminen tuon Ironman osallistumisen kanssa mutta nyt on onneksi kaikki asiat kunnossa matkojen, majoittumisien ja kisan osalta. 

Nirvana on Ironmanin yhteistyökumppani joka järjestää muutaman ylimääräisen paikan jo loppuun myytyyn kilpailuun ja sen kautta saa myös majoitukset.

Tosiaan, 23.11. ilmoittauduin Nirvanan kautta Barcelonan Ironman kisaan. Sivuilla sanottiin että 7-10 päivän kuluttua Ironman lähettää sähköpostin missä on linkki henkilökohtaiseen rekisteröitymiseen Barcelonan kisaan. Eihän siinä muuta kuin odottelemaan, sillä aikaa hoidin kaikki muut asiat kuntoon eli majoituksen, lennot, paikan pyörälle lennolta, lentokenttä kuljetukset yms. Nyt oli sitten kaikki muut asiat hoidettu ja maksettu paitsi itse kisaan osallistuminen. Nirvanan verkkosivuilla onneksi oli chatti jonka kautta pystyi juttelemaan henkilökunnan kanssa joka kyllä vakuutti että kisaan osallistumisesi on 100% varmaa ja linkki sähköpostiisi tulee kyllä tuota pikaa. Kun aikaa oli kulunut jo 15 päivää niin menin jälleen chattiin että sähköpostia ei ole vieläkään kuulunut. Jälleen vakuutettiin että kyllä se sieltä tulee ja osallistumisesi on kyllä varma joka tapauksessa. Mutta jos seuraavan viikon tiistaihin mennessä ei ole vielä postia tullut niin laita sitten tänne meille sähköpostia niin selvitetään missä mennään. 

Noh, tiistai tuli ja iltakin jo koitti mutta postia ei näkynyt. Siispä kirjoitin Nirvanalle että ei ole kuulunut vielä postia Ironmanilta. Tästä muutama tunti eteenpäin ja lopultakin 12.12. sähköpostia Ironmanilta, JEE :D Nyt lopultakin pystyin virallisesti varmistamaan osallistumiseni Barcelonan Ironman kisaan 7.10.2018.

Kajon 100hiihto

Toinen päivä joulukuuta oli luvassa pitkästä aikaa tapahtuma jossa voisi vähän irrotella. Luvassa oli 100km hiihto Suomen 100 vuoden kunniaksi. Tällä kertaa lähdettiin kuitenkin joukkueena hiihtämään tuota matkaa. Aamulla kun saavuin paikalle niin lähdin hiihtämään lämmittelyä kun mulla nuo jalat vaativat hiihtoon miltein 10km lämmittelyä ennen kuin ne alkaa toimia kunnolla. Sitä ennen mulla menee penikan kohta jalat ihan jumiin ja hiihtäminen ei ole kivaa. Joten hyvä lämmittely on tarpeellinen ennen kuin lähdetään hiitämään kovempaa.

Monesti lähden tämmöisiin tapahtumiin Kaslinkin joukkueessa mutta tällä kertaa olin ihan omaa Kajo Triathlon seuraa edustamassa. Kun noita Kaslinkin joukkueen jäseniä alkoi saapua paikalle kuulin että joukkueen jäsenet saavatkin olla yhtäaikaa ladulla hiihtämässä. Meillä kun oli tietona että hiihto tulisi suorittaa viestinä. Tässä vaiheessa kun oli 5 minsaa lähtöön ei auttanut muu kuin valmistautua lähtöön. 

Kun kyseessä oli tapahtuma eikä niinkään kilpailu ei virallista ajanottoa tai matkan laskemista ollut vaan jokainen hiihti oman laskurin ja kellon mukaan. Eikä myöskään kovin kummallista lähtö laukausta ollut vaan järjestäjä ilmoitti että hus hiihtämään siitä. :D

Siitä sitten tosiaan lähdettiin hiihtämään ja koska edellisenä yönä oli satanut lunta ja se oli myös märkää ei luistossa ollut hurraamista. Kovasti sai tehdä töitä jotta pysyi tavoite vauhdissa. Tosin eipä nuo suksetkaan olleet missään parhaassa voiteessa. Oman osuuden silti hiihdin itseäni miellyttävään vauhtiin. 20km taittui aikaan 1h 12min jolloin keskinopeus oli noin 16,7km/h ja keskisykkeet 153.

Vielä suorittaessani omaa osuutta saapui seuraava hiihtäjä joukkueesta paikalla. Siinä sitten ohi hiihtäessä huutelin että kaikki joukkueen jäsenet saavat olla ladulla yhtäaikaa joten hiihtämään siitä ja ilmoita muille. Seuraavalta kierrokselta tullessani siellä vedettiinkin jo suksia jalkaan ja olitiin tulossa ladulle ja loputkin joukkueesta olivat matkalla paikanpäälle.

Loukkaantuminen

Viimeinen joukkueemme jäsen saapui paikalle juuri kun sain oman osuuteni suoritettua. Päätin tässä vaiheessa että lähden vielä hiihtämään palauttavaa muutaman kierroksen. Kolmannella kierroksella ollessani kääntyessäni alamäkeen horjahdin ja kaaduin. Välittömästi kaatumisen jälkeen rintakehässä tuntui todella oudolta, ahdisti ja jomotti. Ajattelin että kait se siitä kaatumisesta ja törmäyksestä johtui mutta silti tuntemus oli todella outo ja erilainen kuin mitä normi kaatumisesta voisi kuvitella tulevan.

Kipu kuitenkin jatkui viikonlopun yli ja maanantaina otin yhteyttä lääkäriin ja pääsinkin röntgen kuvaan. Röntgen ei kuitenkaan paljastanut mitään rikkinäistä, ei siis murtumia kylkiluissa. Huh, sehän oli hyvä uutinen. Mutta mistä sitten tämä kipu mahtanee johtua. Viikko vierähti ja kipu edelleen tallessa joten suuntasin uudemman kerran lääkärille. Tällä kertaa paineltiin, heiluteltiin käsiä yms. perinteistä tutkimusta. Lääkäri tuli päätökseen että rintalihaksessa on jonkinlainen vaurio. Pari viikkoa pitäisi antaa lepoa tälle kipeälle osalle. Mutta urheilla saa kuitenkin kivun rajoissa.

Nyt olin jo paljon tyytyväisempi kun sain jonkinlaisen diagnoosin vammasta mutta olen kuitenkin vielä menossa fysioterapian juttusille jotta hänkin voisi vielä tutkia mahdolliset vauriot ja jos kaatumisesta on aiheutunut jonkilainen lukko rankaan niin sen rusauttaisi samalla auki.

100 vuotiaan Suomen kunniaksi 100km pyöräily

6.12.2018 Suomi täytti 100 vuotta. Tämän tapahtuman kunniaksi olin miettinyt että jotain täytyisi tehdä jolla saisi 100km täyteen. Ensin ajattelin että pyöräilisin joku 60km siihen perään kävisin hiihtämässä 30km ja vielä lopuksi olisin juossut 10km, yhteistuloksen ollessa 100km. Vaikka tuollainen kuulosti erittäin kivalle ei sen toteutus tulisi mitenkään onnistumaan tuona päivänä. Sillä edellinen yö vietettiin töissä ja lisäksi päivälle oli sovittuna ruokailu vieraiden seurassa. Siispä ajatukset kääntyivät pelkän pyöräilyn suuntaan. Yövuorosta tullessani nukkumaan ja nukuin sen minkä pystyin. Siitä herättyäni aamupala naamaan ja pyörän päälle joka siis oli trainerissa kiinni.

Tälle talvelle minulle on tullut jo rutiiniksi pyöräilyssä käyttää sekä Trainerroad ohjelmaa, kuunnella netistä edellistä Retroperjantai lähetystä podcastina sekä katsoa Youtubesta jotain pyöräilyvideota jossa siis joku on kuvannut oman pyörälenkkinsä jolloin telkkarista näkyvä kuva on kuin itse olisi pyöräilemässä jossain ulkona. 

Aamupäivästä ehdinkin pyöräille kaksi tuntia ja samalla tuli täyteen 50km sen jälkeen jouduin pitämään tauon koska oli sovittu itsenäisyyspäivän lounas. 

Lounaan jälkeen takaisin trainerin päälle ja poljettiin toinen kaksi tuntia ja 50km. Täytyy kyllä myöntää että tuollai yhtäkkiä 100km ja 4h trainerilla on melkoinen suoritus. Meinaan jaloissa tuntui.

Venyttelyn tärkeys

Tässä kun tuota ikää on alkanut tulla niin sitä enemmän on huomannut että venyttely on aina vaan tärkeämpää. Onneksi olen saanut hyväksi rutiiniksi tehdä nopeat venyt aina treenin päätteeksi. Huonoa tässä on vielä että useinmiten alavartalon on se mikä ne venyttelyt saa, ylävartalo monesti jää huomiotta. Onpahan vielä jotain mitä parantaa. Tosin eipä tuo kroppa muutenkaan mikään notkea ole niin saisi sitä venyttelyä olla huomattavasti enemmänkin.