Voihan vatsapöpö

Vatsapöpö sentään

Toiseksi viimeisen viikon Lahden Ironman-kisaan valmistavat treenit olivat sujuneet Juhannus perjantaihin asti todella hyvin. Juhannus perjantaina oli kunnon syömiset mutta olo alkoi iltapäivällä olla jo hieman väsynyt, mitä normaalisti ei ole tapahtunut. Eihän sit siinä vielä silleen ajatellut, tänään vaan nyt sitten on vähän väsy.

Seuraava yö olikin sitten yhtä vessassa ravaamista, vielä tässäkin tilanteessa kuvittelin että olen vain syönyt jotain mistä vatsa ei tykännyt ja se nyt tyhjenee ja sit ollaan taas normaali tilanteessa. Noh, eihän tässä näin käynyt. Aamulla vaivasi ruokahaluttomuus ja se vähä mitä sain syötyä oli hyvin vasten mielistä myös huono-olo ja heikotus vaivasi miestä.

Sohvalle nukkumaan kun en viitsinyt mennä herättelemään muuta perhettä. Siinähän se sohvan ja vessan välillä meni lauantai ja sunnuntai. Ruokahaluttomuutta, huonoaoloa ja väsymystä sitä se oli pari päivää. Ruokana meni hitaasti alas miltein pelkästään näkkileipää ja porkkanaa. 

Viikonlopun viimeistely treenit jäivät siis välistä ja niitä kun olin oikein odottanut innolla sillä siellä oli lauantaina oma triathlonkisa vähän perusmatkaa lyhyempi sekä sunnuntaina pitkä neljän tunnin pyöräily. Noh, nämä jäi nyt sitten välistä ja pakkolepoa tiedossa.

Kuten näistä Garminin seurantatiedoista hyvin selviää miten keho stressaantuu kun se tulee sairaaksi.

Perjantaina stressi alkaa jo hiljalleen nousta ja olo oli väsynyt

Lauantaina pöpö kunnolla päällä ja stressi oli sen mukainen

Sunnuntaina stressitaso edelleen korkealla ja olo oli huono

Leposykkeessä näkyy myös selvä kohouma, noin kymmenen lyöntiä

Tässä viikon verran stressikuvaajaa, nyt maanantaina selvä parannus tilanteeseen.

Tässä Emfit QS dataa pe-la yöltä

Ikävä kyllä Emfitillä en saanut tallennettua muita öitä kun tuli nukuttua sohvalla lauantain ja sunnuntai yöt.

Mutta kyllä tuosta perjantain kohdalla on selvästi normaalista poikkeavaa dataa tallennettu. HRV RMSSD on romahtanut samoin kokonaispalautuminen sekä palautumisen kokonaisala. Hermoston tasapaino on myös heittänyt sivuun, sykkeet on kohonneet ja myös hengitystiheys on noussut huomattavasti normaalista.

Valmentajan kanssa on nyt tullut juteltua päivättäin miten edetään. Kirvestä ei vielä ole heitetty kaivoon Lahden kisan suhteen mutta parantumista pitäisi alkaa tapahtua nyt nopeasti jotta tyhjentyneet energia varastot ehtisi täyttää kisaa varten. Mutta se ei onnistu ellei vatsa kovene pikavauhtia.

Nesteethän tällaisessa taudissa lähtevät kävelemään niin onneksi noista urheiluravinteista on myös tässä tilanteessa hyötyä. On nimittäin tullut juotua elektrolyytti pitoista juomaa eli suoloja imettyä paljon samoin tuli juotua palkkaria tuossa pahimpana aikana koska siitä saa vähän kaikkea mitä keho tarvitsee kun siitä lähtee kaikki pihalle.

Ei kyllä huonompaan väliin olisi tällaista tautia toivonut mutta parempi silti että tässä oli vielä viikko itse kisaan niin pieni toivo on että ehtii parantua. Vielä ei uskalla kovin kauas vessasta lähteä mutta olo on sentään parantunut huomattavasti ja stressitaso ainakin kertoo että hyvään suuntaan ollaan menossa.

Nyt jos olo tästä alkaa paranemaan niin pienen kehon aktivointi kävelyn voisi yrittää tänään tehdä, vaikka korttelin ympäri. Huomenna pitäisi lisäksi aloittaa kisaan tankkaaminen ja valmentajan kanssa täytyy tänään jälleen jutella millä tavalla kuluvan viikko vedetään jotta kisaan olisi mahdollista lähteä vai tuleeko ensimmäinen DNS (did not start) toivottavasti ei.

Tuusulanjärvi triathlon kisaraportti

Tuusulanjärvi triathlon

Kauden 2018 ensimmäinen kisastartti on nyt ohi ja voi kuinka jännittävää ja kivaa se olikin.

Perjantaina säätelin fillarin sprinttimatka kuntoon eli ylimääräiset juomatelineet pois jotta pyörästä saa mahdollisimman kevyen. Pienen riskin tässä samalla ottaa kun matkasta jää pois myös kaikki korjausvälineet eli jos pyörään tulee vika niin matka loppuu sitten siihen.

Sprinttimatkan säädöissä, tosin kisavanteet puuttuu.

Treeni ja pitkänmatkan asetukset, muutama pulloteline lisää.

Pyörän lisäksi mukaan pakattiin tietenkin märkäpuku, uimalasit, pyöräilykengät, juoksukengät, lippis, kisanumerovyö, kisa-asu, kompressiosäärystimet, urheilujuomaa ja pari geeliä. Tähän lyhyeen kisaan päätin myös testata pyöräilykenkien laittamista valmiiksi pyörään kiinni ja niiden virittämistä kumilenksuilla vaaka-asentoon jolloin kenkien päälle olisi hyvä nousta ja lähteä siitä samoin tein pyöräilemään. Samoin päätin että kisaan ilman sukkia niin vaihdossa säästää muutaman sekunnin.

Sunnuntai aamuna olikin sitten varhainen herätys sillä sängystä noustiin jo ennen viittä. Sillä kannustusjoukkoihin kuului Tiinan lisäksi myös pikkuinen Elias jonka aamutoimissa menee hetki. Kun kaikki oli pakkailtu autoon niin matkaan lähdettiin hieman ennen puolta seitsemää. Matkaa kisapaikalla kertyi Lahden kautta sellaiset 132km ja ajallisesti noin 1h 40min.

Ekaa kertaa pääsin myös kokeilemaan juuri autoon asennettuja pyörätelineitä ja hyvin se pyörä niissä kulki. Takaisin tullessa piti vaan muistaa ettei suorilla aja katokseen vaan ottaa pyörän ensin pois katolta. Tosin sitten saisi hyvän syyn hankkia uuden pyörän. ;D

Tuusulanjärvelle saavuttiin hieman kahdeksan jälkeen ja saimmekin autolle oikein hyvän paikan. Siitä kun aloitettiin purkamaan tavaroita niin Venla Koivula-Huttunen päräytti siihen muutaman auton päähän. Siistiä :)

Ekaksi otettiin vain Eliaksen kärryt pihalle ja lähdettiin katselemaan paikkoja, ilmoittautumaan kisaan sekä hakemaan kisanumero ja ajanottosiru.

Uinnista nousu tapahtuu tuolta

Uinnin jälkeen tästä juostaan vaihtoo ja pyöräilyn jälkeen lähdetään juoksemaan

Tästä portista lähdetään pyöräilemään ja samaa kautta tullaan myös takaisin

Nyt kun kaikki kisaan tarvittava materiaali oli kasassa oli mahdollista mennä kasaamaan oma vaihtopaikka kuntoon.

Vaihtopaikalle tuli jotenkin hirmuisen vähän tavaraa. Pyörä jarrukahvoista riippumaan tankoon, rengaspaineet kohdilleen ja kengät polkimiin kiinni. Laatikkoon tulee sitten juoksukengät lippis, pyöräilykypärä ja kisanumerovyö. Tavarat oli vielä tässä järjestyksessä pinottuna jolloin ne olisivat tarve järjestyksessä.

Sitten vielä vaihdon kuivaharjoittulua muutamia kertoja jotta kisassa ei tarvitse miettiä missä pyörä ja minne pitää mennä jotta pääsee pyöräilemään ja juoksemaan. Vähentää huomattavasti kisa aikaista stressiä kun ei tarvitse miettiä näitä asioita.

Sitten kello näyttikin jo niin paljon että oli aika alkaa siirtymään lähemmäksi lähtöaluetta ja alkaa kiskomaan märkäpukua päälle. Kisa-asuhan minulla oli ollut päällä jo kotoa lähtiessä jonka päällä tietenkin oli seuran lämmittelyasu.

Kun märkkäri oli kiskottu päälle niin oli aika siirtyä rannalle ja käydä kokeilemassa millaista vesi oli. Ja kyllä se edelleen oli märkää mutta myös kylmää, viime päivien tuulet olivat sekoittaneet veden niin hyvin että oli päässyt jäähtymään. Pienen kastautumisen ja verryttelyn jälkeen oli aika palata rannalle odottelemaan starttia.

Tässä ollaan aivan pieni hetki ennen kisakauden aloitusta

Koska vesi oli niin kylmää niin venytin sinne menoa niin pitkään kuin pystyn ja aivan viime hetkillä sitten kahlaisin lähtöviivalle. Lähtö siis tapahtui vedestä.

Kuuluttaja oli monta kertaa sanonut että lähdön hetkellä kajareista kuuluu piippaus viimeisten sekuntien aikana mutta tässä ekassa lähdössä laitteet eivät tietenkään toimineet vaan kuuluttaja itse joutui lähettämään meidät liikkeelle joten lähtö tuli hieman yllätten kun odotti sitä viimeisten sekuntien piippausta.

Nyt sitä sitten lähdettiin ja massastartti oli kyseessä, sellaista ihan hetkeen olekaan tullut tehtyä kun noissa Finntriathlonin kisoissa on nykyään rolling start. Joten lähdössä tai oikeastaan koko matkalla oli jonkin verran ruuhkaa ja osumia tulikin jonkin verran samoin kylki kyljessä uintia oli myös tarjolla. Siellä tosiaan oltiin kuin sillit purkissa. :D
Joku siellä nykäisi meikäläistä nilkasta, meiksi huitasi jotain sopivasti kellolla. Siinä sitten heti miettii että toivottavasti kello ei nyt tipu matkasta.

Uinti sinänsä sujui hyvin aina kun pääsi uimaan omassa rauhassa. Nuo tönijät aina häiritsevät sitä omaa uintia niin silloin vähän hidastuu. Samoin veden kylmyys saattoi hieman hidastaa vauhtia. Parhaillaan hallissa olen uinut 750m aikaan 12:45 mutta eihän sitä voi verrata mitenkään avoveteen, ei  tule käännösksiä ja päästä ponnistusta jolloin kädet pääsevät pieneksi hetkeksi lepäämään, samoin matka on altaassa tarkka. Viime vuonna Vanajanlinnassa on parhaillaan menty aikaan 13:10 mutta matkat vaihtelee aina, kello näytti matkaksi 721m.
Nyt kuitenkin 750m (kello näytti matkaksi 765m) mentiin aikaan 14:21 ja siitä saadaan 100m tahdiksi 1:53. Mutta kausi on vasta alussa ja pääkisa lokakuussa niin jäitä hattuun. Jos matka olisi ollut sama kuin Vanajassa niin kello olisi pysähtynyt aikaan 13:31 jolloin ei enää näytäkään kovin pahalta kun ollaan vain pari kymmentä sekkaa hitaampia.

Tällainen hypoteettinen vertailu on minusta kivaa :)

Vedestä päästiin kuin päästiinkin hukkumatta pois ja sitten alkoi taivallus kohti vaihtopaikaa.

Seuran treeneissä olimme harjoitellee sujuvaa vaihtoa ja nyt oli opit otettu heti käyttöön.
Vaihtopaikalle oli matkaa noin 300 metriä jonka aikana riisuttiin märkäpuku vyötäisille asti samalla juosten mutta uimalakki ja uimalasit pidettiin päässä jotta kädet pysyisivät vapaana märkäpuvun riisumiseen. Kun puku oli vyötäisillä asti niin sitten saattoi ottaa jo lakin ja lasit pois päästä.

Uinnin jälkeen juoksemassa vaihtoon

Kun saavuttiin omalle vaihtopaikalla nakataan ekana kädessä olevat tavarat laatikkoon ja sen jälkeen märkäpuku riisutaan kokonaan pois polkemalla sen päälle ja vetämällä jalkoja samalla pois sieltä. Sitten vain puku laatikkoon, numerovyöhön hypätään sisään ja nykäistään se vyötärölle ja sitten kypärä päähän ja solki kiinni.

Sitten vaan pyörä mukaan ja lähdetään juoksemaan kohti pyöräilyn aloitus pistettä.

Ekaa kertaa kisassa olin valinnut taktiikaksi mennä ilman sukkia sekä kengät valmiiksi kiinnitettyinä pyörään. Tämä vaikutti kyllä todella nopealta tekniikalta sillä eka vaihtoni oli kaikista kisaajista 4. nopein toinenkin vaihtoni oli kaikista 5. nopein.

Pyöräilemään minun kanssa yhtäaikaa on lähdössä kaksi kisaajaa joista molemmat pysähtyivät laittamaan kenkiä polkimiin kiinni kun samaan aikaan minä laitan jalan polkimelle kengän päälle ja lähden polkemaan kisavauhtia pyörään.

Kun pyörässä on riittävästi vauhtia niin sitten vaan jalat sujautetaan kenkien sisään ja annetaan mennä. Youtubessa Global Triathlon Channelilla oli testattu kuinka paljon nopeampi on vaihto kenkien laitolla jalkaan tai kengät polkimissa. Ajallisesti siinä meni suunnilleen sama aika mutta matkallisesti kengät polkimissa ollut oli jo kymmeniä metrejä pidemmällä, koska se aika mikä menee kenkiä laittaessa jalkaan ollaan jo pyörän päällä liikkeessä.

Pyöräilyn alun otin hieman rauhallisemmin jotta jalat ehtisivät tottua polkemiseen eivätkä siten olisi heti ihan tulessa ja sitten vauhti hidastuisi. Suunnilleen ekan 4km poljin sellaisista vauhtia mikä tuntui jaloissa mutta ei vielä liiaksi, sen jälkeen aloin laittaa pökköä pesään ja yritin saada kaikki irti mitä jaloista sain. Mulla ainakin kun poljen seisaaltaan mäkiä ylös niin helpottaa jalkojen tunnetta verrattuna siihen jos polkisin mäet istualtaan joten kaikki mäet tulikin sitten runtattua putkelta jolloin asento ei ole aerodynaaminen mutta voimaa saan helpommin ja enemmän käyttöön.

Pyöräily oli yhtenä kierroksena ja reitti oli kutakuinkin kyljelleen kaatuneen Y-kirjaimen muotoinen. Vaihtoa lähestyessä olin unohtaa ottaa jalat pois kengistä sillä suunnittelin jättäväni kengät polkimiin joka myöskin nopeuttasi vaihdon suorittamista.
Elikäs pyöräilyn viimeiset 100 metriä poljettiin jälleen kenkien päältä ja pysäytys kohdalle tultaessa noustaa pelkästään toisen polkimen päälle josta on sitten helppo hypätä pois ja lähteä juosten taluttamaan pyörää kohti omaa vaihtopistettä. Pyörän ajaksi tuli lopulta 35:12min ja keskinopeus oli 35,5km/h johon voi olla tyytyväinen varsinkin kun kellon mukaan matkaa tuli 20,85km.

Jos vertaa viime vuoden Vanajanlinnaan jossa pyöräilyn matkaksi kello näytti 19,49km, ajaksi 35,13min ja keskinopeuden ollessa 33,2km/h mutta täytyy muistaa että Vanajassa ajettiin cyclo crossilla ja reitti oli mäkisempi ja useampana kierroksena. Näin ne matkat vaihtelevat joka kisassa vaikka saman mittaiseen kilpailuun on menossa.

Nyt jos taas vertaillaan tuon lyhyemmän matkan mukaan niin kello olisi pysähtynyt aikaan 32:54min
jolloin keskinopeus olisi ollut 36,5km/h. Pyörä siis ainakin vaikuttaisi kulkevan ihan mukavasti.

Vaihtopisteen löydyttyä laitettiin ekaksi pyörä omalle paikalle sitten kypärä pois päästä ja lopuksi kengät jalkaan. Jos sattuu olemaan jotain muuta mitä lähtee juoksuun mukaan niin ne napataan käteen ja lähdetään juoksemaan sillä ne voi laittaa paikoilleen samalla kun juoksee. Toinenkin vaihto meni tosiaankin hyvin sillä olin kaikista kisaajista viidenneksi nopein.

Juoksu oli kahtena eri lenkkinä, ekaksi juostiin edestakainen noin 1,6km lenkki joka kulki maalin ohitse. Toinen lenkki oli osittain edestakainen ja osittain kiertolenkki ja pituutta sillä noin 3,4km.

Tässä tullaan ekalta juoksulenkiltä

Ja ollaan lähdössä toista lenkkiä kiertämään

Pyöräilyssä olin antanut kaikkeni ja se tuntui jaloissa, lisäksi molemmat jalat oli osittain puutuneet niin oli tosi hassua juosta kun osaa varpaista ei tuntenut. Ekaa kiekkaa kiertäessä meno tuntui tosi raskaalta mutta jo toiselle kiekalle lähtiessä kroppa oli ehtinyt vähän jo tottumaan viimeiseen lajiin. Toni Pystö tuli vastaan vaihtoalueen kohdalle jolle huutelin hänelle tsemppiä.
Matka jatkui ja kohta vastaan tulikin huoltopiste josta nappasin vettä kastelemaan kuivaa suuta. Hetki huoltopisteen jälkeen vastaan tuli Venla jolle myös huutelin tsemppiä ja että ottaa loppukirin. Myös varpaisiin oli tullut tunto jo tässä vaiheessa niin juoksu alkoi tuntua normaalilta.

Juoksu kulki hyvin tasaiseen 4:45min/km vauhdilla mutta enempään ei kyllä nyt vaan pystynyt, mieli olisi tahtonut mennä mutta kroppa ei kyennyt enempää antamaan. Reitti oli kyllä tosi tasainen ja sillä olisi voinut juosta paljonkin kovempaa.
Parasta juoksuvauhti triathlon kisoissa olen juossut 2017 Vanajanlinnassa jolloin sain 4:20min/km tahdiksi. Mutta kuten mainittu niin matkat ei aina ole tismalleen samoja vaikka aina ilmoitetaankin sama mitta. Vanajanlinnassa kellon näytti juoksumatkaksi 5,1km ja ajaksi 22:06min. Nyt täällä Tuusulanjärvellä matkaa tuli 4,89km ja kello pysähtyi aikaan 23:12min eli selvästi hitaampaa vaikka matkakin oli lyhyempi.

Mutta jos edelleen lasketaan huvin vuoksi vertailu aika tuolla Vanajanlinnan juoksumatkalla. Silloin kellon olisi pysähtynyt aikaan 24:12min.

Kokonaisaika Tuusulanjärven kisassa oli lopulta 1h 16min 2sek mikä on itsessään ihan kohtuullinen.

Mutta tehdäänpäs vertailu nyt jos matkat olisivat olleet kellon mukaan tismalleen samat mitä Vanajanlinnassa. Eli uinti 13:31, T1 2:18, Pyörä 32:54, T2 0:55 ja juoksu 24:12 lopputulos olisi ollut 1:13:50 millon olisi tullut melkein minuutin parannus ennätykseen.

Eli näin syvällisesti kun tutkii tilastoja niin voidaan todeta että kunto on ihan hyvä joten eiköhän tämänkin kesän kisoista selvitä.

Maalissa ja jälleen yhtä kisakokemusta rikkaampana. Tuusulanjärvi Triathlon oli kyllä tosi hyvin järjestetty, reitillä opastajia ja valvojia oli vähintääkin riittävästi. Samoin kisaajia oli oikein mukava määrä niin ei tarvinnut yksinään matkaa taivaltaa. Maalissakin oli oivalliset tarjoilut väsyneelle kisaajalla siellä nimittäin oli tarjolla Kaslink Aito mustikka kaurajuomaa, Kismet, rusinaa, mehua ja vettä. Kiva oli törmätä oman työpaikan tuotteisiin näin oman harrastuksen parissa. :)

Lopulta Eliaskin tuli syliin asti onnittelemaan iskää kovasta suorituksesta, totesi että aikoo mennä kovempaa kunhan ensin kasvaa isoksi. :)

Tavaroita kun oltiin siinä pakkailemassa niin Venla huikkasi ohi mennessään kiitokset kannustuksesta oli kuulemma saanut puhtia loppukiriin. On kyl kiva kun triathlon julkkis tolleen huomaa :)

Joillakin on rokkistarat idoleita mutta itse arvostan juurikin oman harrastuksen parissa pyöriviä isoja nimiä. Ja sehän tässä lajissa on niin mahtavaa että näiden pro sarjalaisten kanssa pääsee tavikset kisaamaan ihan samassa lähdössä. Siellä se uinnin lähdössä Toni ja Venla olivat samaan aikaan, maaliin tosin tulivat jonkin verran minua aikaisemmin. :D

Tästä seuraava kilpailu onkin sitten Lahden Ironman 70,3 eli triathlonin puolimatka kyseessä ja päivämäärähän oli la 30.6. klo 16.

Pari viikkoa enää tuohonkin kisaa jäljellä, toiseksi viimeinen viikko on vielä kovaa treeniä joten juhannus menee sekä töissä että treenatessa mutta juhannuksen jälkeen on tiedossa löysempi viikko jolloin kerätään voimia itse kisaan. Ja mikäs sen mukavampi kesäloman aloitus kuin triathlonkisa :D

Kisajännitystä

Miten voikaan jännittää

Ihmettelen suuresti miten voikin tuleva sprinttimatkan kisa näin jännittää. Onhan siitä edellisestä tositoimesta tietenkin aikaa mutta niinhän se on joka vuosi. Ehkä tässä vuodessa on jotain normaalia enemmän, onhan sentään kolme kansainvälistä kilpailua tulossa ja ne taitaa realisoitua nyt tämän ekan kisan kohdalla.

Jotenkin tuntuu etten ole vielä valmis kisaamaan vaikka heti toisaalta kyllähän sitä odottaa kovasti että pääsee viivalle ja näkee miten treenit ovat tehonneet talven aikana.

Treeniä onkin kertynyt oikein mukavasti, lähes 400 tuntia ja 5200km on jo viime syyskuun alusta lähtien kertynyt mittariin. 

Nyt kun kauden eka kisa on kulmantakana ja kuluva viikko on kisaan valmistava niin oli kyllä kiva nähdä että myös kello on sitä mieltä että aletaan olla valmiita testaamaan vauhteja.

Vauva muuttaa tapoja

Niin se vaan on että elämä alkaa hiljalleen muuttua. Kisojen tullessa lähemmäs ja auton sisätilojen käydessä ahtaaksi kun on turvaistuinta, vaunuja ja kaikkea muuta vauvan tavaraa niin pyörä ei kerta kaikkiaan mahdu enää matkaamaan turvallisesti auton sisällä vaan oli hankittava katto- ja pyörätelineet. Tästä lähtien pyörä joutuu sitten reissaamaan yksikseen katolla, niinhän se siellä monella muullakin reissaa. Myös koukku on autoon tilauksessa sillä jos/kun katolle tulee boksi niin pyörät ei enää mahdu katollekaan vaan joutuvat auton perään ja onhan siihen koukkuun mahdollista kiinnittää peräkärrykin tarvittaessa. Mondeo muuttuu oikeasti perheautoksi. :)

Nähdään Tuusulanjärvi triathlonissa

www.tuusulanjärvitriathlon.fi

Lahti Ironman Training Day

Lahti Ironman Training Day

Lahden Ironmanin toteuttavana osapuolena toimiva Finntriathlon järjesti lauantaina 19.5. Ironman Training Dayin jossa päästiin tutustumaan tulevan kilpailun pyöräily sekä juoksureittiin.

Edellisenä iltana olin jo pakkaillut kamat valmiiksi koska aamulla oli suhteellisen aikainen herätys ja tunnin ajomatka Lahteen Kouvolasta.

Tässä päivän ohjelma

Paikka: Isku Areena, Svinhuvudinkatu 29, Lahti

Aika: Lauantai, 19.5.2018 klo 9.30 

Kenelle: kaikille IRONMAN-tapahtumaan ilmoittautuneille

Ohjelma:

9.00-9.30 Saapuminen Jäähallille, kokoontuminen Klubiravintolassa

9.30 Päivän avaus: reitit, ohjeet ja jako ryhmiin

10.00 Pyöräreitille lähtö pienryhmissä keskivauhtien mukaan

12.45-14.00 Juoksureitille lähtö pienryhmissä

13.30-16.00 Saunat ja pukuhuoneet käytössä

13.30-16.00 Pastaruokailu Jäähallilla

Matkalla Lahteen huomasin tutun näköisen auton joka oli matkalla samaan suuntaan. Auton rekkarista en ollut sata varma mutta takaikkunasta vaikutti siltä että sieltä pyöränrengan pilkottaisi. Perillä sitten selvisi että seurakaveri Risto se siellä ajeli myös Lahden suuntaan.

Viikon aikana oli ollut todella helteistä mutta tämä aamu valkeni huomattavasti viileämpänä, joten vaatetusta oli laitettava enemmän päälle. Mutta onneksi aurinko paistoi selkeästi taivaalta ja lämmitti silti hyvin.

Tapahtuman järjestäjänä toisiaan toimi Finntriathlon ja paikalla olikin sitten monta tuttua kasvoa niistä piireistä :)

Tapahtumaan oli ilmoittautunut noin 50 osallistujaa ja hiljalleen heitä saapui paikalle. Kellon lähestyessä kymmentä porukka kokoontui klubiravintolaan jossa Tiina Boman piti palopuheen eli kertoi lyhyesti sääntöjä ja jakoi porukkaa ryhmiin keskinopeuden mukaan. Itse valitsin 28-30km/h ryhmän.

Koska kyseessä oli kuitenkin niin sanottu virallinen Ironman tapahtuma niin saatiihan sitä toki vähän "mainos" kamaa, Lahti Ironman pullo sekä tuubi. :)

Seuroista eniten oli edustettuna Lahden oma triathlon seura X-tri Lahti sekä SKB Racing mutta kyllä siellä aika moni muukin seura oli edustettuna myös Kajo Triathlon kahdella osallistujalla. :)

Kun porukka oli saatu jaettua ryhmiin siirryttiin pihalle valmistautumaan lähtöön ja jokainen meni oman ryhmänsä vetäjän lähettyville. Itse olin valinnut X-tri Lahden Esa Heinosen ryhmän jolla tavoite keskivauhtii oli 28-30km/h.

Tapahtumaa tuli seuraamaan myös Ylen toimittaja joka teki haastatteluja pitkin matkaa. 

Hämen uutisissa on julkaistu pieni pätkä, juttu alkaa 2min kohdalta. Video on katsottavissa kesäkuun loppupuolelle asti. Pidempi juttu tulossa kuulemma myöhemmin. :)

Yle Uutiset Häme 25-05-2018

Alku haastattelujen jälkeen päästiin matkaan, koska Isku Areena ei varsinaisesti ole oikea alku reitille niin suunnaksi otettiin ensin satama josta päästäisiin varsinaiselle pyöräilyreitille. 

Suunnaksi otettiin aluksi Tapanila josta matka jatkui Messilän suuntaan kohti ekaa kunnon nousua. Tässä saa sitten itseään toppuutella kisassa ettei heti jysäytä itseään ihan tukkoon. Hollolan kirkon luona pidettiin pieni paussi kun Ylen toimittaja oli siellä odottamassa ja Esa antoi lyhyen haastattelun. Hollolan kohdilla tie oli todella huonossa kunnossa mutta kuulemma on lupailtu että kisaan mennessä tie saadaan korjattua. Tätä todella toivon sillä tie oli pahempi kuin perunapelto.

Tämän jälkeen matka jatkui aina t-risteykseen asti josta käännös vasempaan ja suunnaksi Kärkölä jossa onkin pyöräilyn puoliväli. Juuri ennen puolivälin käännöstä tapahtui jarruttelua ja kiihdyttelyä pari kertaa joka minussa herätti ihmetystä kun oltiin suoralla tiellä. Tästä heijaavasta liikkeestä joka voimistuu jonon perällä tapahtui sitten kaatuminen. Kuski oli lyönyt jarrut pohjaan jolloin eturengas oli mennyt lukkoon ja sitten sitä lähdettiin sarvien yli.

Leukaan oli tullut iso vekki ja käsissä sekä jaloissa oli jälkiä sen suuremmilta selvisi mutta matka jatkui hänen osaltaan ambulanssilla. Mutta oli selvinnyt kuitenkin takaisin järjestettyyn ruokailuun joten kovin pahasti ei sattunut.

Kärkölän nesteen pihassa oli jälleen pieni tauko kun Ylen toimittaja haastatteli jälleen muutamia kuskeja.

Matka jatkui nyt isoa Riihimäen tietä pitkin pitkää tasaista pätkää oli siis edessä. Porukka pysyi tällä tien osuudella oikein siistissä jonossa kun autoa pisteli ohitse yhtenään, varmasti vähän jännitti jokaista ajella siinä kun normaalisti tulee vältettyä isoja teitä pyöräillessä juurikin autojen paljouden takia.

Hieman reipas 11km ajeltiin isoa tietä sitten käännyttiin kohti Hälvälää. Hälvälään päästiin noin 7km pyöräilyn jälkeen ja tästä sitten Hollolaan jolloin päästään jälleen sille tielle mitä pitkin pyöräilyn alkumatka tultiin.

Hollolan kirkonkylältä matkaa juoksun vaihtoon on noin 17km ja matkalla on vielä Messilän kohdalla iso nousu. Tänne asti jos on saanut säästeltyä niin nyt kannattaa olla varovainen ettei tähän nousuun tuhoa jalkoja kisassa kun on vielä se puolimarathon juostavana.

Mutta näin on 90km kilsaa pyörää takana ja sanoisin että reittinä on oikein mukava. Sopivasti kumpuilevaa ja mutkittelevaa tietä mennään. Muutamat risteyskääntymiset tuovat myös mielekkyyttä reittiin jolloin ei pääse tylsistymään. Ja oman haasteen tuo muutamat ison nousut. Kuulinpa puhuttavat että keskiwatit saisi olla reipas 250 jotta tuon reitin saisi pyöräiltyä kahteen ja puoleen tuntiin. Tällöin kuskillakaan tuskin on hirveämmin ylimääräistä painoa mukana. Voin siis todeta että omaa 90km ennätysaikaa ei tarvitse tavoitella tällä reitillä.

Pyöräilyn jälkeen päästiin sitten juoksemaan, tällä kertaa kierrettiin kisareitti ainoastaa kertaalleen kun kisassa se mennään kahteen kertaan. Jos pyöräilyreitti oli mukavasti kumpuileva ja muutama isokin mäki oli niin juoksu on sitten ihan päinvastainen. Tasaisempaa juoksureittiä saat hetken hakea mutta neulansilmä käännöksiä tulee sitten muutama niin ne hidastavat vauhtia muuten tulee olemaan todella nopea reitti juosta.

Juoksu todellakin kulkee ihan Lahden keskustassa ja Vesijärven rantoja pitkin niin silmiä hivelevän kaunista on kyllä reitin aikana. Kolmessa eri kohdassa pääsee morjestamaan vastaan tulevia kisakumppaneita kun juostaan samaa reittiä toiseen suuntaan.

Juoksun jälkeen päästiin sitten vielä testaamaan Pelicanssien saunaosasto ja hyvin tuo lämpesi.

Mikään kiekkofani en kyllä ole mutta onhan se ihan siistiä päästä testaamaan pukkaria joissa on ihan nimikko paikat pelaajille.

Lopuksi päästiin vielä pitkän päivän päätteeksi syömään ja sen jälkeen auton nokka suunnattiin Kouvolaa ja kotia kohti.

Vauva-arki

Tuo pieni ihmisen alku sai nimen Elias Iivo Aleksanteri, ainakin hyvät taustat nimillä kun on runoilijaa, hiihtäjää sekä suurmiestä nimessä. Nyt vaan odotellaan millainen herra sieltä kasvaa.

Mutta arki on tähän mennessä ollut melkoisen haastavaa. Ääntä on Eliaksesta lähtenyt ihan riittävästi ja sitä on löytynyt kaikkina mahdollisina hetkinä. Yhtenä päivänä jos toimii jokin kikka että ollaan tyytyväisiä niin ei se enää toisena päivänä toimi vaan huuto on kahta kauheampaa.

Jos mulla on kestämistä vaikka pääsen töihin sekä treeneihin karkuun pientä äänekästä miestä niin miten Tiina sitten pystyy kestämään melkein 24/7?? Kyllä minä kaiken tukeni annan ja päästän Tiinankin tuulettumaan aina kun mahdollista. Monesti onkin käynyt jo pyöräilemässä sekä uimassa. Ja on kuulemma todella mukavaa, triathlon on kyllä tosi kiva harrastus kun sen parissa pääsee rentoutumaan mutta tarvittaessa myös antamaan kaikkensa.

Minun treenailuun vauva-arki ei hirveästi ole päässyt vaikuttamaan. Mutta tähän blogin päivittämiseen se taas on vaikuttanut. Sillä tämä vaatii kuitenkin täydellisen keskittymisen että ajatus olisi mukana ja tekstiä syntyy. Kirjoittaminen kun on mahdotonta jos ehdit 30 sekkaa miettiä mitä kirjoittaa ja sitten homma keskeytyy.

Mutta päivä kerrallaan mennään ja pikku Elias kasvaa kovaa vauhtia. Mikäs sen mukavampaa. 

Kohta minulla alkaa kisakausi Tuusulanjärvellä ja siellä on sitten yksi kannustaja lisää. Mikäs sen kivempaa. :) 

Kiva sitten parin kymmenen vuoden päästä muistella ja katsella kuvia miten on ekassa kisassa ollut heti kannustamassa iskää.