Ironman 70.3 Finland Lahti
Viimeisiä hetkiä kun odoteltiin niin tuuli yllätten tyyntyi huomattavasti, pari päivää kun oli tuullut niin juuri ennen starttia tapahtunut tyyntyminen oli erittäin hyvä uutinen varsinkaan kun sitä ei odottanut ollenkaan. Uintiahan se helpottaa kummasti kun ei olekaan niin isoa aallokkoa.
Puoli neljän maissa aloin kiskomaan märkäpukua päälle Sibeliustalon vierustalla ja niin näytti moni muukin tekevän. Seuraavaksi siirryin satama-altaaseen tekemään pienen kastautumisen ja samalla pääsi myös tutustumaan millanen vedestä nousu tulee olemaan kisassa. Tällä kertaa kun noustiin portaille eikä rannalle. Veden alla olikin pari porrasta piilossa joita en olisi tiennyt ellen olisi veteen mennyt ennakkoon.
Kastautumisen jälkeen oli sitten aika siirtyä pitkään kumipukuisten kisaajien jonoon. Jonoon piti asettua oman uinnin aikatavoitteen mukaan, itse siis asetuin noin 38 minuutin kohdalle. Sitten vain odoteltiin viimeisten minuuttien kulumista.
Klo 16.00 lähtivät matkaan PRO sarjan miehet ja klo 16.03 PRO naiset starttasivat. Sen jälkeen odoteltiin kunnes kello näytti 16.10 jolloin ikäryhmäläiset päästettiin irti, lähtö tapahtui rolling starttina eli kaikki eivät lähteneet liikkeelle samasta paukusta vaan jokainen lähtee liikkeelle omalla lähtöajalla kun ylittää ajanottolaitteen rannassa. Erikoisuutena tällä lähdössä oli vielä se että rannassa oli kuudelle kisaajalle oma lokero josta kisaajat päästettiin viiden sekunnin välein liikkeelle.
Oma lähtöaika oli 16.17 eli 7 minuuttia ekojen ikäryhmäläisten jälkeen pääsin liikkeelle ja tästä hetkestä minulla olisi 8 tuntia 15 minuuttia aikaa selvitä maaliin jolloin kello olisi 0.32 mutta onneksi näin kauaa en ajatellut viettää radalla.
Uinnin kokonaismatka oli 1900m ja lähtösuora oli noin 800m pitkä. Tämän pätkän uinti sujuikin tosi hyvän tuntuisesti ja tilaakin oli oikein hyvin uida. Suunnistaminen oli helppoa kun poijut näkyivät hyvin. Vaikkakin GPS jäljestä katsottuna on siellä pieniä mutkia tullut tehtyä.
Ekalla kääntöpaikalla alkoi sitten olla jo vähän ahtaampaa ja kylkikyljessä uintia oli jonkin verran samoin osumia tuli vähän joka puolelle. Takasuora lienee ollut noin 200 metriä pitkä ja sen jälkeen tultiin viimeiseen käännökseen. Tämän jälkeen suunnistaminen olikin miltein mahdotonta, poijuja ei näkynyt missään mutta sitä ei malttanut sen vertaa pysähtyä että olisi kunnolla katsonut minne pitää mennä. Muiden mukana vaan mentiin ja siinähän sitä sitten ajauduttiin reippaasti reitin ulkopuolelle, ilmeisesti muutkaan eivät nähneet minne mennä.
Aloin ihmettelemään kun alkoi veneet lähestyä että nyt taidetaan olla melkoisesti sivussa. Tuossa gps-jäljessä kun näkyy tuo selvä korjausliike niin siinä kohtaa oli niin matalaa että pystyi uimaan käsipohjaa. Tämän jälkeen otin sitten suunnaksi Sibeliustalon lähettyviltä näkyvän korkean savupiipun ja lähdin suunnistamaan sitä kohti, hyvin huomaa että loppumatka onkin tultu sitten tosi suoraan. Kuten Garminin tilastoista näkyy niin 144m ylimääräistä matkaa tuli tehtyä. Ilman sitä aika olisi ollut 36:44 ja se olis kelvannu paremmin kuin hyvin. :)
Uintiin kului aikaa virallisen mittauksen mukaan 39 minuuttia ja 28 sekuntia, vedestä noustessa ja aikaa katsellessa oli pettynyt olo sillä toivoin ajan olevan alle 38 minuuttia mutta tuo ylimääräinen matka teki sen että aikaa kului noin paljon. Seuraavaksi sitten märkkäri riisuttiin juoksun aikana vyötärölle ja sitten uimalasit ja lakki pois päästä.
 |
| Pyöräilyreitti |
Matka jatkui kumpuilevaa reittiä pitkin oikein mukavasti, pientä sivutuulta oli mutta se ei paljoa haitannut. Eka huoltopiste tuli vastaan Hollolan kohdilla kun oli ajettu noin 18km siinä nakkasinkin tyhjentyneen pullon pois ja otin uuden tilalle.
Tästä matka sitten jatkui vielä hetken ennen kuin käännyttiin etelään ja kohti Kärkölää. Nyt sitten saatiinkin polkea myötätuuleen ja voi että oli mukavaa. Lämpötila oli oikein kiva polkemiseen eikä vettäkään satanut, mukava lauantai illan pyöräily 1800 muun pyöräilijän mukana. :)
Kun oltiin pyöräilty reipas 30km niin edellisen viikonlopun vatsataudin vaikutukset alkoivat näkymään sillä vaikka olin tehnyt hyvän tankkauksen kisaa varten niin lihakset eivät olleet ottaneet vastaan kaikkea sitä mitä oli tarjottu ja nyt tämä alkoi tuntua ja näkyä. Kisan jälkeen juttelin valmentajan kanssa ja hän sanoi että vatsataudin jälkeen ihan normaalia että lihas "tyhjenee" huomattavasti normaalia nopeammin. Ja näinhän siinä on käynyt, ekat 30km on mennyt tosi hyvin niin sanotusti normaaleilla tehoilla. neljäskymmenes kilometri olikin sitten jo 10w alhaisempi ja siitä seuraavat 30km olivat 20w alhaisemmat ja viimeiset 20km mentiinkin sitten jo 40 wattia alhaisemmalla teholla ja jalat olivat todellakin tyhjät ja krampitkaan eivät kovin kaukana olleet.
Mutta takaisin reitille, Kärkölässä saavutettiin pyöräilyn puoliväli ja tässä kohtaa näin toisen seuralaisen tosin tällä kertaa minusta mentiin ohi sillä Aki posotti kauheaa vauhtia ohi. Samalla vastaan tuli myös toinen huoltopiste, tässä nappasin banaanin syötäväksi. Nyt sitten alkoi pyöräilyn kaikista inhottavin vaihe sillä tiedossa oli vastatuulta suunnilleen seuraavat 30 kilsaa. Matka siis jatkui mutta nyt huomattavasti hitaammin ja kylmemmissä tunnelmissa.
Avoin iso tie 54 on leveää pääväylää Riihimäen ja Lahden välillä ja siinä todellakin tuo vastatuuli tuntui todella epämiellyttävältä. Ei voinut muuta kuin painautua aeroasentoon ja polkea eteenpäin. Isoa tietä poljettiin noin 10km jonka jälkeen käännyttiin kohti Vesalaa ja sieltä takaisin Hollolaan. Koko reitillä en aikaisemmin ollut huomannut peesausta mutta 63km kohdalla minut ohitti varmaan 30 hengen peesiporukka, teki mieli huutaa törkeyksiä siinä mutta maltoin mieleni.
 |
| Pyöräilyn dataa |
Mäen päältä sitten viimeiset noin 8km poljettiikin tien vasenta puolta mutta mitäs sillä väliä kumpuilevaa alamäkeä maaliin asti. Oi autuutta kun se pyöräily lopultakin loppui, kyllä oli jalat todella tönköt kun pyörän päältä lopulta nousin pois. Ajanotto kaaren kohdilla tuli yllätys vastaan sillä valmentaja oli tullut kannustamaan paikan päälle, en ollut odottanut moista ollenkaan niin tämä kyllä tuntui todella mukavalle ja antoi lisää tsemppiä. Nyt sitten pyörä nopeasti paikoilleen ja vaihtamaan juoksukamoja.
 |
| Juoksureitti, olen näköjään käynyt uimassa välillä :D |
Pyöräilyssä väsyneet jalat tuntuivat jääneen vaihtopaikalle ja juoksuun sain pussista ilmeisesti uudet jalat sillä ekat 6km juoksu kulki todella hyvin ja vaikutti siltä että saan tehtyä triathlonissa puolimarathonin kovimman ajan ikinä. Mutta sitten se todellisuus iski jälleen ja vauhti alkoi tippua. Reisissä oli ihmeellinen fiilis, molemmat tuntuivat siltä kun olisi isketty vesurilla keskelle reittä, todella tarkka kipu raja. Ja tämä sitten hidasti vauhtia, yritin huoltopisteillä ottaa juotavaa, suolaa ja ties mitä mutta ei tämä inhottava fiilis minnekään kadonnut.
Kuuden kilsan jälkeen jotka olivat menneet noin 5min/km vauhdilla, hyytyi tahti lähemmäs 5:30min/km ja seuraavat 10 kilsaa nakuteltiin hyvin tasaiseen tällä vauhdilla. Juoksu reittihän oli itsessään todella mahtava, huikeat näkymät Vesijärvelle ja Sibeliustalon lähettyvillä riitti porukkaa kannustamaan mistä saikin lisää virtaa.
Ikävä kyllä tuo mulla aina mukana kulkeva vatsa jälleen alkoi temppuilla juoksun aikana ja yhden kerran jouduin pitämään parin minuutin tauon bajamajassa. Onneksi tämä yksi pysähdys riitti ja tuon pienen levon jälkeen jalatkin tuntuivat toimivan jälleen paljon paremmin ja sainkin seuraavan kilsan nakutettua huomattavasti nopeammin ennen kuin vauhti jälleen hidastui.
Toiselle ja viimeiselle juoksukierrokselle lähdettäessä valmentaja oli jälleen kannustamassa ja kyllä se toi lisää puhtia tekemiseen. Jokaisella kierroksella oli kannustamassa myös rakas vaimo Tiina sekä pikkumies Elias joiden kannustuksesta myös sai paljon lisää puhtia. Olihan siellä reitillä paljon muitakin tuttuja kannustajia sekä kisaajia joille jokaiselle kiitokset kannustuksesta ja kuvista.
 |
| Kuva Bullseye photography |
Kyllä sitä voi sanoa että kun viimeinen kääntöpaikka oli takana niin nuo loput kilometrit olivat kyllä kaikkein maukkaimpia, voisi jopa sanoa että maalisuora alkoi siitä kohtaa. Olinkin seuraillut kokonaisajan kulumista juoksun aikana ja tiesin hyvin millaista tulosta olin tekemässä. Viimeisen kierroksen aikana olikin laskeskellut että ihan en pääse omaan tavoiteaikaan mutta ei se siitä kauaskaan jää. Kyllä se oli makiaa ylittää maaliviiva Suomen ekassa Ironman kilpailussa ja varsinkin kun loppuaikakin jäi vain 5min päähän siitä mitä olin haaveillut.
