Kesän 2017 pääkisat sekä seuran harjoitus kilpailut
Finntriathlon, Vanajanlinna, sprinttimatka 10.6.2017
Tälle vuodelle olinkin varannut Finntriathlonin kerää koko sarjan joka siis sisältää kaikki kyseisen järjestäjän kauden kilpailut ja kaikki triathlonin kilpailu matkat. Kilpailu kerrallaan matkoja pidennettiin joten ekana oli vuorossa sprinttimatka eli 750m uintia 20km pyöräilyä ja 5km juoksua.
Alunkujaan oli tarkoituksena ajella aamuseltaa kisapaikalle mutta viime tipassa päätimme kuitenkin varata hieman lähempää majoituksen yöksi niin olisi sitten helpompi aamusta kammeta itsensä lähtöviivalle. Edellisenä päivänä saavuimme lerintä alueelle jossa meidän huoneisto sijaitsi. Eihän se mikään luksuspaikka ollut mutta kyllä siellä yön vietti. Aamulla sitten ruokaa naamaan ja suunnaksi Vanajanlinna.
Perille saavuttiin hyvissä ajoin ja autokin saatiin ihan vaihtopaikan viereen joten kamojen vienti onnistui tällä kertaa todella helposti. Poikkeuksena muihin triathlon kisoihin, tässä kisassa oli peesaus sallittua joten triathlon pyörällä ei saanut kisailla. Siispä mukana oli cyclo crossit joista oli revitty kaikki ylimääräinen paino pois, ajoasentoa säädetty hieman tiukemmaksi ja vaihdettu maantierenkaat.
Kun kaikki normaalin kisaa edeltävät toimenpiteet oli tehty eli ilmoittautumisen varmistaminen, kisa-info käyty kuuntelemassa ja vaihtopaikat valmisteltu. Oli aika siirtyä rantaan ja vetää märkäpuku päälle.
Uinnin startti tapahtui vedestä ja matka oli tosiaan 750m pitkä. Uinti lähti hyvin liikkeelle ja tunsin jaksavani hyvin uida. Tässä vuosien aikana sen verran alkanut oppia että vähän säästelee jotta jaksaa loppuun asti uida kovaa. Matka taittui hyvin ja ranta läheni. Vedestä noustessani ja ajanotto laitteen ylitettyäni kuulin kuinka selostaja sanoi "Vesa Korhonen saapui uinnista ikäryhmänsä yhdentenätoista" Olin vähän että mitä ihmettä, kuinka lujaa sitä oikein tuli uitua?
Matka jatkui ylämäkeä pitkin vaihtopaikalle jossa pyöräily kamat vaihdettiin päälle ja sitten lähdettiin neljänä kierroksena tehtävään pyöräilyyn.
Pyörä reitti oli tosiaan 5km pitkä ja kierrettiin siis 4 kertaa. Ei siinä mitään mutta ekat 2,5 kilometriä oli nousua... Siinä kun sitten yrittää polkea kovaa niin tuskaa tuottaa ja vielä kun peesaus oli sallittua niin piti yrittää pysyä jonkun toisen perässä jotta saisi hyötyä siitä. Mutta minulle kävi huono tuuri ja jäin juuri sellaiseen väliin etten saanut juuri keneltäkään peesi apua. Ensin yritin ajaa kiinni edellä ajavaa porukkaa mutta siinä en onnistunut. Sitten minut sai kiinni toinen peesiporukka ja kun yritin siinä sinnitellä niin seuraavan kierroksen nousussa ne sitten menivät menojaan ja sitten poljettiinkin yksin mutta 20km tuli poljettua ja cyclolle ihan mukavalla keskarilla 34,2km/h.
Seuraavaksi lähdettiin varusteiden vaihdon kautta juoksemaan. Vähän mietitytti että miten se juoksu kulkee kun oli noikin kova pyöräily alla. Pienen alkukankeuden jälkeen jalat vertyivät hyvin ja juoksukin kulki oikein mallikkaasta ja selvästi kovinta vauhtia mitä koskaan tri-kisoissa.
Loppuaika näytti omaa sprintti-matkan ennätystä joten tulokseen pystyi olemaan tyytyväinen vaikkakin hieman jäi mietityttämään jos olisin päässyt pyöräilemään peesissä että paljonko aika olisi vielä parantunut mutta toisaalta kovempi pyörä olisi voinut tietää hitaampaa juoksua.
Vanajanlinnasta todistusaineistoa
Kajo Triathlon cup, Pekan pinkasu sprintti triathlon 750m-20km-5km 21.6.2017
Parisen viikkoa myöhemmin oli jälleen aika seuran sisäisen cup kilpailun. Tällä kertaa vuorossa oli sprintti kilpailu joten kovaa pitäisi jälleen mennä. Lehdistökin oli saapunut paikalle seuraamaan kilpailun kulkua. Kun kaikki olivat paikalla ja valmiina lähtöön niin startti kajautettiin ja lähdettiin polskimaan. Uinti sujui tälläkin kertaa loistavasti ja nousin kolmantena vedestä.
Nopea varusteiden vaihto ja pyörän päälle. Tällä kertaa alla oli tuttu triathlon pyörä ja nyt saisi paahtaa sillä niin lujaa kuin pääsisi. Reitillä oli muutama paha nousu joihin sitten sai tuutata itsensä hapoille. Muuten pyöräily sujui hyvin mutta yhden risteyksen vedin huti ja siinä tärväytyi hieman aikaa. Sikäli noloa kun itse vielä olin reitin suunnitellut. :D
Pyöräilystä sitten vielä juoksuun jonka reitti oli tuttu jo aikaisemmista hiihto-juoksu ja juoksu kisoista. Siitä sitten tiesikin että menomatka olisi laskua ja paluu nousua. Mutta juoksussa nyt oli jotain pielessä jalka ei nimittäin liikkunut samalla tavalla kuin pari viikkoa aikaisemmin. Meno oli tukkoisen tuntusta ja näkyihän se sitten lopputuloksessakin. Tahti oli nimittäin 4 sekuntia kilometri hitaampaa.
Eikö sitten ollut palautunut vielä vai oliko ollut liian kovaa treeniä vai mikä niin en tässä kohtaa sitä osannut sanoa. Tätä kun nyt jälkeenpäin kirjoittelen niin todettakoot että Rigan puolimaran jälkeen tullut flunssa ja sen liian hätäinen parantelu ja treenaamiseen palaaminen johtivat varmaankin pienoiseen mykoplasmaan.
Uinnin startti
Uinti suoritettu
Vasemmalla tullaan jo pyöräilystä ja oikealla aloitetaan vaihtaa varusteita juoksuun
Hillittömät maali tuuletukset
Finntriathlon, Vierumäki, perusmatka 1.7.2017
Jälleen pari viikkoa kesää katosi ja löysin itseni Vierumäeltä perusmatkan kisaa odotettelemasta. Tästä kisasta minulla olikin olemassa jo tulos niin sitä lähdettiin nyt sitten parantelemaan.
Keli oli mukavan kesäinen vaikkakin tuulta oli hieman luvattu.
Kisaan ilmoittauduttua ja infon kuuntelun jälkeen oli jälleen tullut aika siirtyä lähtöportin luokse. Tässä kisassa lähtö tapahtuu rolling starttina eli tarkoittaa sitä että kilpailija ovat pitkässä jonossa ja siitä hiljalleen kävellää kohti laiturin päätä jossa ylitetään ajanottolaitteisto jonka jälkeen vasta oma kisakello alkaa kulkea.
Laiturin päästä siis hypättiin veteen ja matka alkoi. Ensimmäinen uinti pätkä oli vain muutamia satoja metrejä jonka jälkeen tultiin rantaan ja ylitettiin lyhyt kangas ja siirryttiin uimaan toiseen järveen. Isommassa järvessä uitiin siis toinen lenkki jonka jälkeen palattiin saman kankaan yli ensimmäiseen lätäkköön jossa sitten uitiin loppumatka.
Uinnin päätteeksi tuli siirtymämatka vaihtoalueelle ja tällä pätkällä riittääkin sitten nousua, puhdas veikkaus olisi noin 40 nousu metriä 400 metrin matkalla. Joten nyt jos koskaan kannatti ottaa rauhassa siirtyminen ettei ihan vetäisi hapoille.
Pyörälle päästyäni kamojen vaihto ja ei muuta kuin polkemaan. Pyöräilyn reitti on myös sikäli erikoinen että ensin pojeltaan muutaman kilometrin mittainen siirtymäreitti ja sitten ajetaan kolmena kierroksena reitti jonka päälle vielä paluu matka siirtymäreittiä joka tietenkin lasketaan mukaan reitin pituuteen. Pyöräilyn päälle tulee vielä tietenkin juoksu.
Sekä uinti että pyörä kulkivat minun mielestä oikein mallikkaasti joten nyt oltiin hyvissä asemissa lähdössä juoksuun. Juoksu ei sitten lähtenytkään niin ku Strömsössä. Heti juoksun alettua kävi selväksi että vatsa tulisi pettämään tämän reissun aikana. Pari kilsaa sain juostua ja sitten oli tehtävä pysähdys tähän tuhrautui aikaa puoltoista minuuttia. Kovasti toivoin että tämä yksi kerta olisi riittänyt ja saisin tehtyä vielä hyvän suorituksen. Mutta vai noin viisi minuuttia myöhemmin oli mentävä jälleen metsähallituksen puolelle. Tällä kertaa aikaa meni kolme ja puoli minsaa. Tähän sitten karisivat jo kovan tulokset tekemisen haaveet ja vauhtikin oli hiljentynyt huomattavasti. Seuraavat 20 minuuttia olivat kyllä melkoista tuskaa ja mietin myös leikin jättämistä kesken mutta pois täältä reitiltä on kuitenkin tultava niin samallahan se sitten menee maaliin asti. Maaliin tosin ei päästy kun oli jälleen käytävä tutkimassa sammalia metsän puolella. Yhteensä pysähdyksissä meni aikaa 6,5 minuuttia ja jokaisen stopin jälkeen juoksu vauhti hieman hiipui. Juoksun loppuaika 53:30 oli heikoin 10km pitkään aikaan.
Koko kisan tuloksen näyttäessä 2:38,10 oli se silti Vierumäen reitin oman ennätys joka parani noin viisi minuuttia. Omasta perusmatkan ennätyksestä jäätiin vajaa pari minuuttia. Jos juoksukin olisi sujunut hyvin niin kahden ja puolen tunnin alitus olisi pitänyt tulla. Vierumäen reitin omaennätys oli nyt sitten laiha lohtu pieleen menneelle juoksulle.
Syy vatsan pettämiseen oli jälkeenpäin todella selvä ja se oli ylitankkaus, vatsa ei vaan kestä mahdottomia määriä hiilareita. Tästä otetaan opiksi.
Pyörä paikoillaan ja iloisena odotellaan kisan alkua
Juoksemassa ollaan ja tuskallisen näköistä menoa
Finntriathlon, Joroinen, puolimatka 15.7.2017
Seuraavaksi koitti päivä retki Joroisilla, tämä oli minulle jo kolmas puolen matkan kilpailu täällä mutta neljäs kerta Joroisilla kun kertaalleen käyty pikamatka nykäisemässä.
Retki Joroisille ei kuitenkaan ollut ruusuinen sillä viikkoa aikaisemmin olin saanut kunnon lääkekuurin. Pari päivää ennen tapahtumaa täytyi kysellä lääkäriltä saanko osallistua kisaan, vastauksena oli että jos kuumetta ei ole ollut pariin päivään niin voi osallistua.
Lääkitykset kohdilleen juuri ennen tärkeää kisaa
Jo edellisenä vuonna oli Kajo Triathlon seurana mukana Joroisilla mutta tälle vuodelle oltiin saatu vieläkin suurempi joukko mukaan kisaajia.
Kajo Triathlonin Joroisille osallistuneita
Aina kun Joroisille ollaan tultu on majoitus varattu jostain alueen lähettyviltä ja niin myös tällä kertaa. Kisaa edeltävänä päivänä oli tultu jo paikalle ja käyty varmistamassa osallistuminen sekä kuuntelemassa kisa-info, sen jälkeen vietiin pyörä vaihtoalueelle Valvatuksen rantaan. Sieltä sitten ajeltiin majoitukseen ja käytiin lepäämään.
Pyörä omalla paikallaan vaihtoalueella
Aamun sarastaessa noustiin aamupalalle ja siitä sitten kamojen keräilyt ja pakkaus autoon jonka jälkeen pieni autoilu matka Joroisille kisakeskuksen viereen. Tässä vaiheessa vietiin juoku kamat omalle paikalle vaihtoalueelle ja sitten siirryttiin linja-auto kuljetuksella Valvatukselle. Täällä sitten tarkistettiin pyörän kunto laitettiin renkaisiin oikeat paineet ja urheiluravinteen paikoilleen pyörään.
Kajolaiset odottelemassa lähtöä
Meikäläinen juuri uinnista tulleena ja etsimässä varustepussia
Kun pyörä oli saatu valmiiksi ja loput varusteet viety pussissa naulakkoon alkoi olla aika käydä wc:ssä ja sen jälkeen ryhtyä kiskomaan märkäpukua päälle. Sitten sitä siirryttiinkin jo lähtö karsinaan jossa piti järjestäytyä noin suunnilleen oman uintiajan perusteella. Uintiin lähtö tapahtui täälläkin rolling starttina joten kiire veteen ei ollut lähdön tapahduttua vaan sitä saattoi rauhassa siirtyä kohti rantaa ja vasta ajanotto laitteen ohitettua sai päästää pedon irti.
Uinnin aikana ei mitään järisyttävää tapahtunut, matka taittui ja vaihtoalue läheni. Rantaan päästyäni vilkaisin nopeasti kelloa, näytti 36 jo jotain. Mietin siinä että ennätysvauhdissa ollaan sillä nopein 1900m on jotain 36 minsaa.
Uinnin aikana pientä wc tarvetta potien pääsin tehdä nyt tässä vaihtoalueella pikaisen stopin koska se olisi kuitenkin nopeampi suorittaa nyt kuin pysähtyä pyöräilyn aikana. Valvatuksen rannasta on myös pienoinen nousi maantielle jossa vasta pääsee pyöräilemään. Pyörän selkään päästessä tuumasin vaan että nyt antaa palaa, katsotaan mihin sitä oikein pystytään. Tässä jos olisi hetken malttanut mielensä ja olisi muistanut että pyöräilykin kannattaa aloittaa rauhassa ja sitten vasta lisäillä tehoja kun kroppa on tottunut uuteen tekemiseen. Mutta ei, sitä poljettiin jalat tukkoon ekan 5km aikana ja sitten loppu matka olikin vain selviytymistä. Matkalla monesti taas mietin että jätän leikin kesken kun ei tää touhu taaskaan luonnistu ollenkaan ja siirryn auto kyydillä kisakeskukseen. Sitten muistin että pyörä muuten jää kisan ajaksi odotamaan tien varteen jos keskeyttää. Siispä päätin kuitenkin polkea ainakin vaihtoon asti meni matka miten meni. Katsoisin sitten juoksussa että toimiiko jalat ollenkaan vai heitänkö pyyhkeen kehään.
Pyöräilyn oltua yhtä tuskaa, saavuttiin lopulta vaihtoa alueelle ja toimin kuten olin suunnitellut. Vaihdan varusteet ja lähden kokeilemaan miltä se juoksu maistuu. Yllättäen juoksu jopa kulki eikä siinä ollut mitään pahaa, joten tästä ilahtuneena päätinkin jatkaa matkaa. Eihän se juoksu vauhti ollut lähelläkään alkukautta mutta eteenpäin kuitenkin päästiin. Reitti kulki pitkin Joroisten asuinaluetta sekä ulkoilureittejä yhteensä kolme kierrosta pitäisi juosta. Tämä reitti on siitä kyllä kiva ettei siinä tule kilometrejä laskettua vaan todellakin vain kierroksia. Juoksun alettua sain jälleen todeta että vatsa oireilee jonkin verran mutta ei tuntunut niin pahalta mitä Vierumäellä. Nyt onneksi tiesin että huoltopisteitä on matkan varrella ja niissä on myös wc:t. Niinpä juoksun ekalle huoltopisteelle ja siellä tehtiin sitten pysähdys. Samalla toivoin että nyt haluaisin käytössä olevan yhden pysähdyksen taktiikan. Huolto suoritettu ja matka sai jatkua.
Yksi kierros takana, jes enää kaksi jäljellä. Kaksi kierrosta takana, jihaa viimeinen kierros alkaa. Juuri kun olin lopettelemassa toista kierrosta niin näin Ninnin ohittavan huoltopisteen eli hän oli juuri aloittanut viimeisen kierroksen. Tällä hetkellä päätinkin että hänen tavoittaminen voisi olla sopiva lisä buusti mitä kaipasin viimeiselle kierrokselle. Pökköä siis pesään ja perään. Eihän se vauhti siitä juurikaan kasvanut ja Ninni kuitenkin meni hyvää vauhtia niin melkein koko kierroksen sain tehdä töitä ennen kuin saavutin hänet. Hetki ennen viimeistä huoltopistettä tapahtui ohitus, moikkasin Ninnille ja kyselin oltiinko tavoitteessa. Jotain sieltä taidettiin vastata mutten enää muista mitä. Niinpä toivotin tsemppiä loppumatkalle ja jatkoin omaa juoksuani.
Viimeisen huoltopisteen jälkeen on vielä yksi nousu jonka jälkeen loppumatka maaliin on pelkkää laskettelua tässä vaiheessa fiilis alkaa nousta jo reippaasti. Loppukirin paikka ja sellainen irtosi tällä kertaa oikein mukavasti. Maaliin saavuttiin ajalla 5h 20min 12sek tämä on noin 11min hitaampi kuin oman ennätys mutta siihen nähden millainen suoritus olin olen todella tyytyväinen.
Kajo Triathlon cup, avovesiuinti 1300m 19.7.2017
Heti seuraavalla viikolla oli seuran cupin päättävä kilpailu. Tällä kertaa vuorossa avovesiuinti, kohdallani eka pelkkä uintikisa avovedessä. Unti kulki tällä kertaa todella hyvin varsinkin kun vertaa muutama päivä aikaisemmin suoritettuun puolimatkan uintiin oli meno paljon kevyempää. Noin puoleen matkaan asti pysyin kärjen peesissä mukana mutta sitten aloin hiljalleen jäädä vauhdista.
Maaliin tultiin ajalla 23:11 joka takoittaa 1:44min/100m tahtia. Tämä kelpaa mulla, huippu tulos :)
Sijotus oli sitten 4:s. Nyt oli eka kajo cup käyty läpi ja lopputuloksissa sijoitukseni oli kolmas.
Finntriathlon, Tahko, puolimatka 5.8.2017
Minua koko kesä kiusannut mykoplasma oli johtanut siihen tulokseen että olin Joroisten kisan tuloksen perusteella päättänyt lyhentää Tahkon täydenmatkan kilpailun puolimatkan kisaan. Kovastihan se harmitti mutta kyllä se oli oikea päätös.
Tahkolta olimme varanneet mökin missä yöpyä ja koska tämän kisa piti olla täydenmatkan mittainen oltiin paikalla hyvissä ajoin jottei automatka vaan olisi rasittanut sitten kisassa. Perillä jälleen teimme rutiinin omaiset toimet eli kisaan ilmoittutuminen ja kisa-info.
Kilpailijoita kertymässä lähtöä varten
Kisaa varten oli suoritettu normaali tankkaus ja aamulla oltiin valmiina lähtemään kisaan. Säätiedotus oli luvannut koko päiväksi vesisadetta joka osaltaan heikensi fiilistä. Mutta ainakaan lähdön hetkellä vesisateesta ei ollut tietoa. Märkäpuku päälle ja laituria pitkin veteen odottamaan lähtöä. Lähdön kajahdettua jälleen päästiin suorittamaan sitä mitä varten on treenattu. Tällä kertaa uinti tuntui todella tukkoiselta ja lopulta kun matka oli takana ja kelloa pääsi vilkaisemaan syykin selvisi. Koko kauden selvästi hitain uinti. Mikä pettymys...
Märkäpuku pois ja vaihtoalueella pyöräkamat mukaan ja baanalle. Etukäteen oli kovasti varoiteltu että Tahko pyöräreitti on mäkinen ja kun se käytiin autolla ajamassa läpi niin sitä se myös oli. Tällä kertaa aloitin pyöräilyn rauhallisesti ja hiljalleen lisäsin tehoa koneeseen. Pyöräilyn aikana sitten satoikin vettä useaan otteeseen ja kovaa. Eipähän uinnissa hankittu kosteus päässyt ainakaan poistumaan. Jos uinti ei kulkenut niin pyörä sen sijaan tuntui menevän oikein mallikkaasti. Takaisin vaihtoon päästyäni pyöräilyn aika oli vain minuutin hitaampi mitä Joroisilla ja siellä reitti on kuitenkin paljon tasaisempi. Garminin mukaan Tahkolla oli noin 300 metriä enemmän nousua.
Juoksu osuudella
Juoksemaan päästyä kelikin parani ja aurinko alkoi paistaa. Tässä kelissä olikin jo mukava juoksennella. Jos pyöräilynreitti oli mäkinen niin riitti niitä nousuja myös tähän juoksuun. Meno ei siis ollut mitään kevyttä mutta eteenpäin päästiin ja tällä kertaa keskeytys ei käynyt edes mielessä. Juoksu tapahtui kahtena kierroksena joten ekan kiekan jälkeen oli enää yksi jäljellä ja sitten pääsisi maaliin. Matkan aikana kyllä mietin sitä että oli todella hyvä ratkaisu vaihtaa täysmatka puolikkaaseen sillä enempään en olisi kyennyt. Vielä sillan yli kertaalleen ja sitten ollaan maalissa. Loppuaika 5h 25min 4sek jäi Joroisten ajasta vain 5min ja kuitekin täällä reittu huomattavasti rankempi. Loistosuoritus siis.
Maalissa
Valtteri Bottas duathlon 20.8.2017
Kesän aikana oli mainostettu uutta duathlon kilpailua Nastolassa. Siispä viimeisenä kisana tälle kaudelle päätin lähteä osallistumaan sellaiseen.Ennen paikanpäälle lähtöä mietin kovasti että otanko cyclo crossin vai maastopyörän. Päädyin lopulta cycloon johon tietenkin vaihdettaa maastorenkaat ja ajoasennosta tehtiin paremmin maastoon sopiva.
Jos olisi ollut mitään omakohtaista tietoa reitistä niin olisin silloin kyllä valinnut maastopyörän. Mutta tätä en tiennyt.
Tapahtuman nimessä jo mainittiinkin että Valtteri Bottas duathlon niin tottahan se formula tähti oli mukana kilpailussa. Kisan muoto oli siis duathlon ja tämä oli eka virallinen duathlon minulle. Lajinahan se tarkoittaa sitä että on juoksu-pyörä-juoksu osuudet. Ja tämä kisa oli vielä maastoduathlon eli kisa tapahtui maastossa.
Ekaa kertaa sitten toukokuun lähdettiin ekaksi juoksemaan kilpaa. Täytyy sanoa että parin todella hitaan triathlon kilpailun juoksu osuuksien jälkeen yllätin itseni täysin kuinka hyvin juoksu nyt kulki. Vaikka oltiin mäkisessä maastossa niin silti mentiin ennätysvauhtia. Virallinen matka ekalle juoksu osuudelle oli tuo 5km mutta minusta tuntuu että se oli hieman alimittainen 4,7km voisi olla tarkempi arvio. Joka tapauksessa omaa 5km ennätysvauhtia mentiin.
Sitten vaihdettiin pyöräilyyn, reitti kulki hiihtoreittejä pitkin joten leveyttä polulla kyllä oli missä mentiin. Paikoin oli pehmyttä hiekkaa ja muuten vaan pehmyttä. Reitillä oli myös kolme pahaa nousua. Ekalla kierroksella jouduin nousemaan satulasta jokaisen pahemman nousun kohdalla. Mutta viimeiselle kierrokselle päästyäni rohkeus ja itsevarmuus olivat kasvaneet sen verran että vain se kaikkein pahin ja pisin "murhamäeksi" kutsuttu nousu jouduttiin taluttamaan. Voin tosiaankin todeta että sen verran jännää oli ajaa kovaa cyclolla maastossa niin oikealla maastopyörällä olisi ajaminen ollut huomattavasti varmempaa ja olisi luultavasti uskaltanut ottaa pyöräilystä enemmän irti. Samoin vaihteita olisi riittänyt alaspäin paremmin, nyt kun pienet pykälät loppuivat kesken.
Pyörän jälkeen vaihdettiin jälleen juoksuun, tällä kertaa matkana oli vain 3km joka juoksiin kahtena kierroksena. Ekaan juoksuun verrattuna oli vauhti hyytynyt melkoisesti pyöräilyn ansiosta. Juosta kuitenkin jaksettiin ja maaliin päästiin kunnialla.Näin oli maastoduathlon suoritettu ja samalla kisakausi oli saatu kunnialliseen päätökseen. Jos tänne ensi vuonna päätyy niin silloin on kyllä maastopyörä mukana.
Lopuksi vielä seuran kuvakollaasivideo tältä kaudelta
Kajo Triathlon kausi 2017
Nyt on pari ylipitkän postauksen saattelemana saatu ajettua blogi kiinni nyky hetkeen ja voidaan aloittaa (toivottavasti) jälleen ylläpito lyhyemmillä mutta tiheämmillä päivityksillä.
